Tupakkaakin paloi

Saarikosken eläessä tupakointia ei ihmeemmin paheksuttu. Se oli vain jonkinlainen riskitekijä, kuten lievä ylinopeus.

Siitä huolimatta tupakkaakin paloi. Prahassa hän laski polttaneensa kuudessakymmenessä päivässä 2400 savuketta. Savukkeet olivat pituudeltaan 6,5 cm. Kahdessa kuukaudessa tämä tarkoitti 1560 metrin metrin pituista savuketta. 

Saarikoski juopotteli kohtalaisen paljon

Taas on istuttu Saarikosken Penan kanssa iltaa, kun tipaton tammikuu lähestyy. Kuinkas paljon sitä viinaa Penalta oikein kului?

Rankimmillaan Saarikosken alkoholinkulutus oli 1960-luvun lopulla, etenkin vuosina 1967–68. Noita aikoja Saarikoski kuvaili myöhemmin: ”Joskus vuonna 66 siirryin lämpimästä ja turvallisesta punaviinistä kylmään ja petolliseen koskenkorvaan; parin vuoden ajan käytin alkoholia säännöllisesti ja paljon.” 

Tavallisesti Saarikoski aloitti päivänsä juomalla pullon raakaa Koskenkorvaa, mitä seurasi päivänmittaan lukuisia ginipaukkuja tai muita alkoholipitoisia juomia.

Eräässä vaiheessa Saarikoski määritteli itsensä raittiiksi, kun juomisen tahti oli kahdeksan pulloa keskiolutta päivässä. 

Kahdeksas käsky

Lutherin Iso katekismus on aina ollut suosikkini. Luther kirjoittaa maanläheisesti painavaa asiaa. 

Otetaan tällä kertaa esimerkiksi kappale kahdeksannen käskyn selitystä:

Tässä on kysymys siitä, ettei kenenkään tarvitse elää ihmisten parissa julkisesti häväistynä ja kaikkien halveksimana. Yhtä vähän kuin Jumala tahtoo, että lähimmäisen rahaan ja omaisuuteen kajotaan, yhtä vähän hän tahtoo, että tämän maine, kunnia ja nuhteettomuus riistetään tai saa kolhuja. Jokaisen tulee saada esiintyä vaimonsa, lastensa, palvelusväkensä ja naapureidensa silmissä kunniallisena miehenä.

Ovien avautumissuunta

Yleisradion jutun mukaan kirkkojen tulipalot olisivat luoneet sen suomalaisen tavan, että talojen ulko-ovet avautuvat pihalle päin.

Jutun taustat tuntuvat olevan hyvin rakennetut. Ikinä noista ei kuitenkaan voi olla aivan varma, mutta joka tapauksessa tieto on kiinnostava.

Pena lähti viettämään joulua

Tänään sanoin Saarikoskelle, että sinäkin voisit mennä kotiisi viettämään joulua.

Jatketaan sitten taas näitä keskusteluja pyhien jälkeen.

Halkaistu varakreivi

Tänään olen muistellut kauan sitten lukemaani Italo Calvinon romaania Halkaistu varakreivi. Siinä päähenkilö jakaantuu kahteen puoliskoon, joista toinen tekee pelkkää pahaa ja toinen pelkkää hyvää.

Pahan teot ovat tietysti kammottavia, mutta kyllä se puhdas ja paljas hyvyyskin tuottaa onnettomuutta.

Pimeään kääriytyminen

Jokunen viikko sitten kysyin itseltäni, lähtisinkö käymään hieman ulkomailla.

Samassa vedin ajatukseni pois. Miksi lähtisin tästä pimeästä pois. Siihen on niin rauhoittavaa kääriytyä.

Luottamuksen puute vie yöunestani tunnin

Monista ihmiselämän tunteista poiketen luottamusta on helppo mitata.

Kun pitää olla Helsingissä kymmeneltä, voinko luottaa siihen, että aikataulun mukaan puoli kymmeneltä perille saapuva Pendolino on ajoissa perillä?

En luota, ja lähden tuntia aiemmalla junalla.

Kolme professoria

Kolme professoria keskustelee televisiossa. 

Myöntävät itsekin, että eivät tiedä mitään.

Saarikosken avio-ongelmat

Pentti Saarikoski ei koskaan onnistunut kirjoittamaan suurta kirjaansa, enkä osaa isommin kiitellä hänen ainoaa romaaniaan. Väläyttelijänä hän oli kuitenkin yksi suurimmista mestareista. Yhteen lauseeseen, sanaan tai joskus jopa yhteen tavuun hän onnistui tiivistämään kokonaisen maailman tai elämännäkemyksen.

Esimerkistä käy Pekka Tarkan kirjaama muisto sigtunalaisesta pensionaatista, jossa hän vietti aikaa viimeisen vaimonsa Mia Bernerin kanssa. Avioliitto oli toisinaan nujakointia.

Aamiaispöydässä Saarikoski selitti poskessaan ollutta laastaria: 
"Se on raa-akkautta."

Tiernapoikien ehkä hieman sekava juoni

Tänään seurasin elämäni ensimmäistä kertaa tiernapoikia sillä silmällä, että ymmärtäisin sen juonen. Tähän asti olen vain ajatellut, ettei sen juoni ole tarkoitettu ymmärrettäväksi.

Eikä olekaan.

Ylimielisyys ja alisuorittaminen

Kohtuullinen itsevarmuus voi olla hyvä asia, mutta tietääkseni yksikään ihmiskunnan suurista voitoista ei selity ylimielisyydellä.

Semmoista jäin miettimään toissa viikolta.

Epäuskottavaa ja totta

Kävin katsomassa shakin maailmanmestarista Bobby Fischeristä tehdyn elokuvan.

Se oli täysin epäuskottava. Sen pelasti vain se, että tiedän sen olevan totta.

Sateenvarjolla 28 päivän laina-aika

Kirjastosta olisi voinut lainata mukaansa myös sateenvarjon. Laina-aikaa olisi ollut 28 päivää.

Jos tihkusade olisi ollut vähän tiivimpää, olisin ottanut kyllä.

Sibeliuksen toinen puoli

Kesällä tulleessa radio-ohjelmassa kerrottiin, että Sibeliuksen Italian matka rahoitettiin kahdesti, koske ensimmäiset matkarahat kuluivat Saksassa ryypiskelemiseen. 

Kun vihdoin päästiin Italiaan, Janne jätti Ainon pieneen kylään kahden lapsen kanssa, joista toinen oli kuolemaisillaan, ja lähti yksinään Roomaan, kun vain siltä tuntui. 

Ohjelman toimittaja kutsui säveltäjämestaria vastuuttomaksi mulkeroksi.

Itsenäisyyspäivän käytännöt

Muutamia itsenäisyyspäivän käytäntöjä ihmetellessä.

Ehdotan, että jos on katsonut kolmena vuonna peräkkäin Tuntemattomasta sotilaasta tehdyn Edwin Laineen filmin, pitää ennen neljättä kertaa lukea Väinö Linnan kirja ja Leo Tolstoin Sota ja rauha.

Bröderna Karamazov

Olen aamukahvilla Helsingin keskustassa. Pääni yläpuolella olevassa kirjahyllyssä on Jack Londonia. Onhan sekin jotain.

Mutta sitten siellä on Fjodor Dostojevskijn Bröderna Karamazov.

Katson, miten se alkaa: "När jag börjar levnadsbeksrivningen av min hjälte, Aleksej Fjodovitj Karamazov, befinner jag mig i en viss förlägenhet."

Ei sitä voi pitää legendaarisen hyvänä alkuna. Oikeastaan se on aika huono. Ehkä Dostojevskin oli vaatimattomalla alkulauseella hieman laskettava romaanin tasoa, jotta teos mahtuisi kirjallisuuden käsitteen sisään.

Koiran ulkoiluttaja ja Saaarikoski

Tänään luin divarin pitäjien haastattelun. Siitä ilmeni, että Saarikosken osalta kauppa edelleen käy.

Naapurin mies vahvisti tunteen, että Saarikoski kiinnostaa. Hän oli koiraa ulkoiluttamassa ja kysyi: "Eikös se ollut syntynyt Impilahdella?"

Laitoksena toimiminen

Jos elämässä ei ole muuta kuin toimia informaation vastaanotto- jälleenkäsittelylaitoksena, niin ei tällä ole paljon virkaa.

Kunnon annos vanhaa venäläistä

Joskus marraskuun lopulla tulee aina olo, että taas oli päästävä vetämään kunnon annos Dostojevskia sisään.

Vuorossa on yksi suosikeistani, Kaksoisolento, hänen toinen julkaistu romaaninsa, johon hän ei ollut koskaan tyytyväinen ja jonka hän halusi kirjoittaa uudestaan.

Joka toista sanoo on itte se

Eilen tuli vastaani moralismisyytös, tänään farisealaisuussyytös.

Sekä moralismi että farisealaisuus ovat hankalia sanoja. Kun syyttää toista ihmistä niistä, syyllistyy niihin itse.

Niin kuin myös tämä lausumani tässä on sekä moralistinen että farisealainen.

Juna vissiin peruutti

Komiikka on mahdollista vain silloin, kun jotain poikkeuksellista tapahtuu.

Tänään Tampereelta lähtenyt juna oli ohittanut Toijalan, Hämeelinnan ja Riihimäen. Kaiuttimista tuli kuulutus: "Saavumme juuri Toijalaan."

Puhumisen ja esittämisen lajit

Professori valitteli, että edellinen luento oli ollut huono ja lupasi yrittää parempaa. Ei se minusta huono ollut.

Siinä hän kuitenkin oli oikeassa, että luento, esitelmä ja puhe ovat kaikki eri asioita.

Monilta se unohtuu tai jää kokonaan ymmärtämättä.

Tres amigos

Päivän puhutteleva TV-kuva: kolme maailmantähteä tulevat kentälle hymyssä suin, yhdessäolosta nauttien.

Jalkapallo ei ole vain kilpailua, vaan myös kaveruutta.

)

Kriittinen kysymys

Illan päätteeksi kriittinen kysymys: juuri näihinkö asioihin kannatti käyttää tämä päivä?

Kaikille sopiva puheenaihe

Taivaalta on satanut kaikille sopiva puheenaihe. Siitä sopii vaihtaa muutama sana kenen kanssa tahansa, onpahan hän sitten joku Pentti Saarikoski, naapurin Matti, pihalla lumiukkoa tekevä lapsi, Aristoteles tai itse Dostojevski.

Jäätyneet sanat

Vanhassa kreikkalaisessa kirjallisuudessa on kertomuksia maasta, jossa on niin kylmä, että sanat jäätyvät ennen kuin ne ehtivät kuulijan korviin. Ne kuullaan vasta kesällä, kun sanat ovat sulaneet.

En nyt varsinaisesti sano, että tästä olisi tullut mieleen Suomi.

Rullaportaat ja pyörivät ovet

Rautatieaseman rullaportaissa mieleeni tulevat lapsuuteni Stocmannin käynnit ja niiden rullaportaat, jotka olivat tavaratalon toinen ihmeellinen asia pyörivien ovien lisäksi. 

Jotain tuosta ihmetyksestä on yhä jäljellä, kun astun aikuisena rullaportaisiin. Metrotunneleissa huvitan itseäni sillä, että panen käteni mustalle kuminauhalle, pidän siinä ja tunnen kunka käsi hiljalleen kulkee muusta ruumiista erilleen. 

Uralin taa

Taas se Aleksanterinkadun katulaulaja sai minut kaipaamaan jonnekin Venäjälle, Uralin taa.

Olen ymmälläni.

Ei se ollut huonoa onnea

Huonostihan tuo päivä sitten päättyi, ei kuitenkaan huonon onnen takia, vaan ihmisten oman tyhmyyden vuoksi.

Tippiä hyvästä palvelusta

Puoli seitsemältä aamulla tunkeuduin pimeälle pihalle ja siitä sitten moottoritieksi kutsuttuun aamuhysteriaan. Yritin olla osallistumatta kilpa-ajoon, mutta vaikeata oli. Selvisin moottoritiestä, ja se tuntui ihmeelliseltä. Elämä on kaunis.

Moottoritien jälkeen alkoi elämäni paras vihreä aalto. Kuka näitä liikennevalojen rytmejä oikein suunnittelee? Pisteet sulle ja palkankorotus. Antaisin tippiä hyvästä palvelusta, mutta kun en tiedä kuka olet.

Asemalla odotti juna. Se lähti täysin ajallaan.

Vasta sitten tajusin, että on perjantai ja 13. päivä.

Viidentoista vuoden jama

Kadulla törmäsin vanhaan tuttuun, joka sanoi olevansa ulosottovirastossa töissä.

Hänen mukaansa ihminen voi saada yhdessä viikonlopussa asiat sellaiseen jamaan, että niitä joutuu sitten selvittelemään viisitoista vuotta.

Pullopostia

Olen kirjoittanut pitkähköä tekstiä, jonka lukee tässä maailmankaikkeudessa yksi ihminen.

Jospa pullottaisin sen ja heittäisin mereen. Voisin saada toisenkin lukijan.

Oven sulkeminen

Tänään kävin sulkemassa 46 vuotta, eikä ollut mitään haikeutta. 

Ovi napsahti kiinni, ja se oli siinä.

Kelvottomalla isällä kelvoton isä

Pentti Saarikoski oli kelvoton isä lapsilleen, mutta eipä ollut hänen saamassaan mallissakaan kiittelemistä: 

En ole voinut uskoa mihinkään senjälkeen, kun käsitykseni omasta isästäni romahti. Sen täytyi tapahtua hyvin varhain, koska en lainkaan muista sellaista aikaa, jolloin hän olisi merkinnyt minulle ehdotonta auktoriteettia. Tänään on mielessäni kiertänyt muuan kuva yhdeksänneltä ikävuodeltani. Isä seisomassa eräällä rautaportilla; olen lähtenyt vakoilemaan häntä; seison kulman takana piilossa ja näen miten ristikon läpi ojentuu käsi; isä maksaa ja saa viinapullonsa ... Kuinka halveksinkaan tuota miestä silloin! Ja kuinka usein itkinkään sitä, että minulla oli tuollainen isä! Myöhemmin opin tietenkin ymmärtämään häntä paremmin, mutta en pääse katkeruudestani koskaan. Muistan liian hyvin ne pitkät yöt, jolloin olen odottanut isää tulevaksi kotiin. Muistan äitini kyyneleet: äitiparka, hän on saanut kärsiä paljon ... Minä olin herkkä lapsi, itkin usein, en osannut suhtautua asiaan viileästi ja järkevästi, en vanhempanakaan. Ja vielä nytkin tahtoisin usein paeta ihmisten katseita johonkin pimeään koloon. Koska en uskonut isään, en voi uskoa Jumalaankaan, tai Yhteiskuntaan, tai Ihmisyyteen; minua on petetty, ja minun TÄYTYY kostaa pystyäkseni edes jollakin tavoin elämään.

Spede Pasanen oudossa roolissa

Kääntäessään Matteuksen evankeliumia Pentti Saarikoski suunnitteli siitä myös jonkinlaista elokuvaa. 

Johannes Kastajan roolia olisi näytellyt Spede Pasanen.

Lasiputket

Tikkurilan asemalla ihmiset on pantu kulkemaan lasiputkia, jotka ovat vinoittain ja poikittain. Ne ovat kuin koeputkia tai laboratorio, kemiantehdas.

Jonkinlainen ihmiskoe täällä on menossa.

Vanhus ja meri maistui taas

Taisi olla kolmas kerta, kun luin Ernest Hemingwayn Vanhuksen ja meren. Siinä kolmen yön yli ulottunut kalareissu tiivistyy 130 väljästi ladottuun sivuun.

Loppuratkaisu ei yllättänyt. Muistin melkein kaikki tapahtumat. Osasin ulkoa joitakin lauseita.

Ja silti se maistui, taas.

Venäläinen ikävä

En ole erityisemmin venäjän kielen enkä venäläisen musiikin ystävä.

Siitä huolimatta teki niin kipiää, kun joku katusoittaja purki tänään venäläistä kaipaustaan Helsingin Aleksanterinkadulla.

Venäjä on suuri maa. Sinne mahtuu suuret ikävät.

Vasta keväällä on menemisen mieli

Muuan tuttu on menossa Islantiin. Kerroin olleeni siellä. Sen päälle sanoin lauseen: "Islanti on kuu, jossa jokaisen ihmisen pitäisi käydä kerran elämässään."

Näin marraskuun alkaessa en kuitenkaan kaipaa mihinkään. Matkustelen niin usein Helsinkiin, että se riittää tai on liikaakin. Olen kotona lämpimässä ja luen kirjojani. 

Sitten huhtikuulla tulee taas pakokauhu ja menemisen mieli.

Suhteellisuudentaju

Suhteellisuudentaju on ihmisen vaikemmin käyttöön otettavia ominaisuuksia.

Tuuppimatta toisiaan

Päivän Saarikoski-sitaatti: "Voivatko typerät aikuiset, nuo heinää himoitsevat aasit koskaan seisoa ruokahinkalon äärellä tuuppimatta toisiaan?"

Outoja tapahtuu

Tänään olen ihmetellyt ja ihaillut ikiaikaisen kaverini saavutusta ja siitä runsaasti iloinnut. Hänet valittiin yksimielisesti Hyvinkään kaupunginjohtajaksi. Hän ei ole ulkopuolelta tuleva supertähti, vaan on vakuuttanut pitkän linjan hyvällä työllä.

Hyvinkään valtuustossa on seuraavia ryhmittymiä aakkosjärjestyksessä mainiten: kd, kesk, kok, per, sdp, vas ja vihr. Lisäksi kahdella valtuutetulla on kummallakin oma ryhmänsä.

On näemmä mahdollista, että joku yhdistää heidät kaikki.

Suuren syntisen elämä

Olen ajatellut Dostojevskia. Hänen viimeiseksi työkseen ja samalla merkittävimmäksi kirjakseen jäi Karamazovin veljekset. Sehän oli tarkoitettu vain alustavaksi johdannoksi varsinaiseen kirjaan, jonka nimi piti olla Suuren syntisen elämä.

Pitää palata

Saarikosken Pentti on pitänyt viikonloppuvapaata. Huomenna meidän on taas istuttava saman pöydän ääreen.

Hämmästyttäviä sivistyssanoja

Eniten ihmettelen niitä sivistyssanoja, joilla ei tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin se, että ne selittävät toisia sivistyssanoja.

Pimeä metsä ja askeleet

Tänään on vietetty Paluu tulevaisuuteen -päivää ja pohdittu sitä, kuinka hyvin tätä päivää koskevat ennustukset ovat toteutuneet.

Esimerkiksi sitä ei ole osattu aavistaa, että hiljaisessa, pimeässä metsässä kuuluneet askeleet ovat edelleenkin vaikuttavampia kuin mitkään elokuvatehosteeet.

Unessa

On se pikkuisen kummallista nähdä unta ihmisestä, jonka siinä unessaankin tietää kuolleeksi.

Paras ystävä ja hyvä ystävä

Tänään olen sopinut kirjoittavani viisitoista sivua Dostojevskista. Tämän parempaa ihmislapsi ei saa tehdäkseen. Ihan niin kuin pääsisi lounastamaan parhaan ystävänsä kanssa, jota ei ole nähnyt vähään aikaan.

Samanlainen tapaaminen on Hemingwayn kanssa. Hienoa seuraa on hänkin.

Englanti on saari

Katselen tilastoja. Englanti tykkää itsestään ja lähinnä itsestään. 

Se on silläkin tavoin saari, että siellä julkaistaan käännöskirjallisuutta vähemmän kuin muissa maissa.

Antiikin kulttuurikilpailut

Kirjallisuuden Finlandia-palkinto, Maj Helin -pianokilpailu, Euroviisut... voiko kulttuurin alalla kilpailla?

En tiedä, mutta jo muinaiset kreikkalaiset järjestivät näytelmäkilpailuja.

Järkiin palauttaminen

Antiikin Kreikassa oli käsite sophisterion. Sillä tarkoitettiin jonkinlaista järkiinpalauttamislaitosta.

Miten ollakaan tuli mieleen tämä yhteiskunnallinen elämämme.

Vanhat vedet

Olen uinut melkein kolme tuhatta vanhoissa vesissä.

Monet ideat tulevat kaukaa. Luulemme, että ne ovat uusia, mutta ne on keksitty jo.

Tuula ykkönen

Saarikoskella oli kaksi Tuula-nimistä vaimoa. Saarikoski kutsui heitä Tuula ykköseksi ja Tuula kakkoseksi.

Nyt myös Tuula ykkönen on julkaissut kirjan, omaelämäkertansa. Lukaisin siitä Pentti Saarikoskeen liittyneet kohdat. Ei niistä paljon irronnut.

Oli kuitenkin se kiinnostava huomio, että Saarikoski ei ikinä ollut neljännellä luokalla, koska sekä kansa- että oppikoulussa hän hyppäsi neljännen luokan yli.

Ylioppilaaksi Saarikoski tuli 16-vuotiaana.

Oidipus hukan teillä

Aamusella luin Sofokleen ikivanhan kertomuksen kuningas Oidipuksesta. Sain taas vahvistuksen sille käsitykselleni, että Sigmund Freud ei välittänyt teoksen alkuperäisistä pyrkimyksistä yhtään mitään, kun alkoi puhua oidipuskompleksista.

Freudin ajatuksiin liittyvä vihjaus on niin ohut, ettei se olisi oikeuttanut puhumaan oidipuskompleksista. Tämäkin on eräänlainen tekijänoikeusrikos: käsittää jokin teos aivan omalla tavallaan ja tehdä siitä sitten oman teoksensa osa.

Muutakin pyryä kuin lunta

Saarikosken kanssa askaroiminen on vaikuttanut siihen, että välillä ajatukset kiertävät yhtä ja samaa. Usein tulee mieleen kysymys, mitähän Saarikoski tästä mahtoi kirjoittaa.

Tänään lähetin ison määrän postia. Muistelin Saarikosken sanoja: "Lähetin kutsukirjeitä että postissa pyrytti."

Kolme keisaria miinus yksi

Opin, että Caesar ei ollutkaan keisari, vaan tyranni. Vasta hänen seuraajansa oli keisari.

Franz Beckenbauerin keisariutta ei kumottu.

30 m ja 7 v

Aamulla kävelin kolmekymmentä metriä samaa reittiä, jota pitkin kävelin aikanaan seitsemän vuotta kouluun.

Mietin, mitä silloin kuvittelin elämältä ja mitä olen lopulta saanut. Ehkä tämä on jonkinlainen tasapeli.

Kun lukot on vaihdettu oviin

Saarikosken mukaan kuolema on se pieni aamu, kun avain ei sovi lukkoon.

Olen miettinyt myös niitä huumenuoria, jotka erään kerran huomaavat, että kotiin ei enää ole tulemista, kun lukot on vaihdettu.

Se on ihmisen tärkeitä kuolemia.

Hävettää

Entistä useammin minua hävettää olla suomalainen.

Yllättävä käänne

Illalla googlasin hullun lehmän tautia. En olisi osannut kuvitella, että se edes sivuaa elämääni millään tavalla.

Keskellä on sumu

"Minä olen aina halunnut päästä asioiden ytimeen, se on toivoton yritys, sillä asioissa ei ole ydintä, molekyylejä, protoneja, neutroneja, kvarkkeja, eikä näissä ole asioita.!"

Siinä on se Saarikosken tragedia. Hän yritti sanoittaa maailman ja näki maailman keskellä vain sumua, joka ei taipunut sanoiksi. 

Tankkaus ja venkoilu

Kaikille autojen päästöarvojen mittaajille. Unohtakaa digitaalisysteemit.

Tankatkaa auto täyteen. Ajakaa lenkki ja tankatkaa auto.

Siitä tuloksesta ei voi venkoilla. Muu on mitä on.

Saarikoskella ei muuten ollut ajokorttia, niin kuin minä olen asian ymmärtänyt.

Laskutoimitusten tuolla puolen

Ilta päättyi uutiseen, joka vie logiikalta ja matematiikalta pohjan. Kärsimyksellä ei tehdä laskutoimituksia.

Kuolema plus kuolema ei ole kaksi kuolemaa. Se on imaginaariluku. Sille ei ole graafista kuvausta. Sitä ei voi asetella asteikoille.

Se ei suostu punnittavaksi, ei mitattavaksi.

Ei muuta

Penan kanssa olemme istuneet iltaa.
Ei muuta.

Oleelinen ero

Professori luennoi, ja ei-professori luennoivat.

Ero ei varmaan johdu tittelistä.

Tällä kertaa ero on kuitenkin sama kuin sisäistämisen ja ulkoluvun ero.

Arkipäiväistämisen korvaus

Arkipäiväistää on vähän liian pitkä sana.

Miten sen korvaisi? Olisiko arkeuttaa hyvä? Vai arkiinnuttaa?

Arkistaa taitaa tuoda mieleen arkiston.

Entäpä kantasanan vaihto eli tavallistaminen?

Katusoittajille kolikoita

Heitin tänään pari kolikkoa katusoittajille.

Ei se musiikki ollut suosikkigenreäni, mutta kaverukset tekivät niin rankkaa ruumiillista työtä puhaltimiensa kanssa, ettei siitä kehdannut kävellä ilmaiseksi ohi.

Harjoittelun puute tyssäsi uran

Saarikosken välipaloina olen lueskellut tuoretta Jari Litmasen elämäkertaa.

Alan käsittää, miksi ulkomaaan urani jalkapalloilijana jäi niin alkutekijöihin kuin jäi: en harjoitellut puoltakaan Litmasen määrästä.

Ehkä oli muitakin syitä.

Antavat auton ikkunasta lausunnon

Pentti Saarikoski vuonna 1969:

Suomalaisessa pikkukaupungissa haaskalinnut
ajelevat autolla ja antavat auton ikkunasta lausunnon: 
»Ei välitöntä apua: se veltostuttaa.»

Kiertoilmauksia

Keskustelu

Hän: "Kunnes asukas sitten poistuu luonnollisen poistuman kautta."
Minä: "Siis kuoleman kautta."
Hän: "Kyllä, sen kautta."

Perinteinen käyttöliittymä

Monen vuoden tauon jälkeen olen välttämättömyyden pakosta kirjoittanut tekstiä kynällä ja paperilla.

On siinäkin käyttöliittymässä puolensa. Se sopii ahtaisiin tiloihin, ja laitteet ovat saatavilla missä tahansa.

Yksi puolisko meni jo

Olen siirtynyt kaksi vuotta kestävän Pentti Saarikoski -kauteni jälkimmäiselle puoliskolle.

Jos nyt jokin on tuottanut pettymyksen, niin se, että ehtisi joskus "tehdä elämässä jotain muutakin".

Toisaalta, myönsinhän minä itselleni tänä kesänä yhden päivän vuosiloman.

Kysymyksiä, joita ei vain voi kysyä

Välillä tekisi mieli pyytää Saarikoski kylään ja kysyä siltä pari pientä juttua.

Kuten siitä, että mitäs sä nyt oikein meinaat ton Jumalas kanssa.

Oli pakko opetella

Tämän päivän saaliina oli juttu Otto Mannisesta ja Eino Leinosta. 

Miehet olivat olleet ryypiskelemässä, ja siinä oli kehua retosteltu. Otto Manninen lupasi kääntää Iliaksen ja Odysseian. Leino ei halunnut jäädä huonommaksi, vaan lupasi suomentaa Danten Jumalaisen näytelmän.

Seuraavana aamuna höyryt olivat lähteneet. Miehet tajusivat, että Manninen ei osannut kreikkaa eikä Leino italiaa.

Kumpikin opetteli, ja kumpikin teki käännöksessään mestarijälkeä.

Hidasta

Tänään on särkenyt päätä.

Silloin meno on hidasta.

Sattumanvaraisen merkittävyys

Syyskuun ensimmäinen päivä on aina erityinen päivä. Eräänä kuulakkaana aamuna juuri tänään mutta kauan sitten aloitin koulunkäyntini. Heti ensimmäisenä aamuna olin myöhässä, minusta riippumattomista syistä.

Vaihdoin koulua neljä vuotta myöhemmin. Silloinkin olin myöhässä ja jouduin luokalle, jolle en varsinaisesti kuulunut. Sain eri ystävät kuin olisin siellä toisella luokalla saanut. Joidenkuiden kanssa kuljen edelleenkin.

Näin sattumanvaraiset asiat ratkaisevat elämän suunnan.

Potentiaalit käytössä

Epäilen, etten ole milloinkaan käyttänyt niin paljon verbien potentiaalimuotoa kuin Saarikoskeni kanssa.

Potentiaali ilmaisee mahdollisuutta: lienee, tehnee, sanonee, kirjoittanee.

Ehkä ja kenties. Mahdollisesti ja joskus jopa todennäköisesti.

Ei kommentoitavissa

Olen pohtinut Saarikoskeni seurassa sitä, mitkä asiat ovat yleensä ihmisen sanottavissa ja mitkä eivät.

Itävallassa viisikymmentä ihmistä on tukehtunut kuorma-autoon. Tämä uutinen kuuluu niihin asioihin, jotka eivät ole kommentoitavissa. Sanat eivät enää osu.

Sanomaton, sanomattomat

Tämäkin päivä on ollut pelkkää kuolemaa Saarikosken seurassa.

Vaikeaa on taivutella sanomatonta koskevan sanattoman ajatukset sanojen sisään.

Säätilojen ylistys

Säätilaa, pidetään syyttä suotta latteana puheenaiheena.

Se on kaikille ihmisille yhteinen asia.

Se on kaikkien elämän huoneiden seinätapetti, jokaisen eletyn päivän pohjaväri.

Minä ylistän säätilojen olemassaoloa.

Huuliharppu ja ikävä

Katselin, kuinka Neil Young etsi taskuistaan huuliharppua melkein loputtoman kauan. Sitten sain kuunnella, kuinka hän esitti ensimmäisen kerran laulunsa Heart of Gold.

Ja siitä tuli ikävä kaikkiin paikkoihin, joissa olen ollut.

Koko päivän

Koko päivän olen kirjoittanut kuolemasta.
On tämäkin elämää.

Pesemistä tämäkin

Tänään ateistit, pöhköimmät heistä, pesevät Helsingin Tapahtumien yössä kastevesiä pois. 

Ilmeisesti se, mikä ihmisestä siinä pesussa lähtee, on se, miten Jumala heidän mittaustensa mukaan vaikuttaa ihmiseen.

Kesken jäänyt ruokailu

Varis oli käynyt asfaltilla lojuneen oravan raadon kimppuun.

Mahtoi sitä harmittaa, kun se tajusi minun lähestyessäni autolla, että sen oli pakko lehahtaa siitä pois ja jättää ruokailunsa kesken.

Kaiho

Kaihoten muistelen aikaa, jolloin pitkän päivän jälkeen vetäydyin lukemaan hyvää kirjaa.

Nykyään on toisin. Kun on pitkän päivän miettinyt Saarikoskea ja hänen kirjojaan ja kun vihdoin urakka on tullut täyteen, ensimmäinen ajatus ei ole, että otanpa tästä nyt käteeni jonkin hyvän kirjan.

Festareille tilaa

Pitkästä aikaa vilkaisin Helsingin Sanomien kuolinilmoituksia. Fontit ovat menneet kovin pieniksi.

Ne onkin tosiaan saatava järjestykseen ja hautausmaat pienemmiksi. Jää meidän festareille enemmän tilaa.

Totuus

"Runoilijaa sinusta ei tule."
Sanat, jotka Pentti Saarikoski kuuli opettajansa suusta.

Pöytään kannettuna

En lakkaa ihmettelemästä, miksi tienvarsien syöttölöissä pyydetään kanniskelemaan astioita, ei nyt ihan tiskiin saakka, mutta keräilytelineisiin kuitenkin.

Kaupungin keskustassa paljon paremman makuinen ja samanhintainen ruoka tarjoillaan pöytään. 

Oikea ja väärä ratkaisu

Ehkä et katsonut Barcelonan ja Sevillan peliä.

Olisi kannattanut. Siitä olisi ollut Shakespearekin ihmeissään.

Ei ainakaan toimintaelokuvaa

Jos joku kuvittelee, että tästä nykyisestä elämästäni ei olisi ainakaan toimintaelokuvan käsikirjoitukseksi... on täysin oikeassa.

Tilanteeni on kuvannut erinomaisesti Pentti Saarikoski: "- - seisoivat ikkunassa ja yrittivät sateen läpi nähdä, olisiko sateen läpi mahdollisesti tulossa joku kävelijä."

Kirittäjä

Ei ole mitään niin hyvää kirittäjää kuin päälle käyvä deadline.

Tai kalmaviiva, vielä paremmin sanottuna.

Annoin periksi

Olen viimeiseen saakka yrittänyt välttää sanaa postmoderni. Nyt se oli pakko kirjoittaa tutkimukseni sisään.

Se on sekava  termi ja suurimmaksi osaksi hölynpölyä.

Toisaalta: se kelpaa nimeksi sille, mikä on sekavaa ja suurimmaksi osaksi hölynpölyä.

Väärää asumista

Viime päivinä olen muistellut erään viisaan ihmisen ajatusta, että jotkut ihmiset tykkäävät asua toisten ihmisten asioissa.

Siinä on aika hyvä määritelmä turhanpäiväiselle uteliaisuudelle.

Kysymys ja vastaus

Joku kysyi minulta: "Milloin tulit uskoon?"

Julkaisen vastaukseni tässäkin: "En ole koskaan tullut uskoon. Se usko, mikä minulle on sallittu, on vähitellen imeytynyt minuun."

Vaikenisin sitä

Tänään ajatukseni ovat liikkuneet Tito Collianderissa ja Saarikosken viimeisissä, Valamon luostarissa vietetyissä ajoissa.

En halua vaieta uskosta, mutta olisi hienoa vaieta sitä.

Shakkipelin runous

Valkeilla nappuloilla pelaan usein kuningatargambiittia, mutta vastustajan valinnat johtavat usein intialaisiin systeemeihin.

Mustilla pyrin useimmiten venäläiseen peliin tai nimzo-intialaiseen.
Espanjalainenkin periaatteessa sopii, vaikka sitä olen viime aikoina pelannut aika vähän. Sisilialaiseen tasoni ei oikein riitä, ja ranskalaisella en ole pärjännyt muuten vain. Englantilainen ei muuten innosta.

Olen tyytyväinen jos toinen valitsee kuningasgambiitin. Omalla pelitasollani voitan sen melkein joka kerta, koska vain harvat osaavat ratkoa toisen siirtoni tuottamat ongelmat.

*  *  *

Tänään olin Vammalassa seuraamassa shakkikisoja ja ajattelin shakkipelin runoutta, joka on jostain urheilun, matematiikan, musiikin ja kirjallisuuden välimailta.

Katoaa kuin uni illan tullen

Aamulla tajusin nähneeni unta, jota oli syytä hävetä. 

Onneksi en illalla muistanut, mitä se oli. Hampaita pestessä oman peilikuvan katsominen ei ollut mitenkään tuskallista.

Hetken hylkääminen

Pena on ollut hylättynä koko päivän. Huomenna on hyviteltävä ja vakuutettava, että kyllä me edelleen kavereita ollaan.

Gibberish

Olen huomannut, että tieteessä kirjoitetaan paljon enemmän gibberishin kielellä kuin jiddishin.

Ihmettelyn aiheita

Tänään on ollut niin paljon ihmeteltävää, ettei tässä ole oikein ehtinyt Saarikoskea ihmetellä.

Vuonna 2015 Suomessa kansanedustaja käyttää retoriikkaa, joka on peräisin 1930-luvun Saksasta.

Kehitysvammaisten olympialaisissa uimari hylätään virheellisen uintipotkun takia.

Kirjallinen varkaus

Euroopan reunassa on kuvaus siitä, että Saarikoski yrittää varastaa kirkosta virsikirjan voidakseen opiskella bretagnenkielistä uskontunnustusta.

On siinä minulla kaveri, lauantai-iltojeni ilona.

Voin suudella hindulaista jumalaa

"Risto" kommentoi eilistä blogikirjoitustani ja kertoi kuulleensa, että jotkut lapsena kastetut ateistit käyvät esimerkiksi Hämeenlinnan Katumajärvessä pesemässä kasteensa pois. Kiinnostava huomautus!

Ymmärrän, että joku pitää Jumalaa ja hänen nimissään tehtyjä tekoja hölynpölynä.

Sitä en kuitenkaan käsitä, että joku tuntee tarvetta peruuttaa hölynpölyn tulokset, niin kuin ne eivät olisikaan hölynpölyä vaan oikeasti vaikuttavia tekoja. Missä on logiikka?

Minä kun huoleti voin suudella hindulaisjumalan patsasta. En usko siihen jumalaan enkä sen vaikutuksiin.

Kahdenlaisia lapsia ja vainajia

Tällaista tekstiä olen saanut tänään aikaan:

Kukaanhan ei voi kieltää, että papin kastettua lapsen se lapsi ei olisi kastettu lapsi tai että vainajalle osoitetut siunaussanat eivät siunaisi vainajaa. Tästä kertoo se jossain määrin koominenkin asia, että eräät vapaa-ajattelijat kieltäytyvät hautaamisesta siunattuun maahan, vaikka he toisaalta eivät usko liturgisten tekojen vaikutukseen. Voidaan keskustella siitä, onko lapsen kastamisesta tai vainajan siunaamisesta niin sanotusti hyötyä, mutta joka tapauksessa lapset jakautuvat kastettuihin ja kastamattomiin lapsiin ja vainajat siunattuihin ja siunaamattomiin vainajiin.

Keräilyä tämäkin

Joku keräilee sarjakuvia, postimerkkejä, vanhoja rahoja.

Minä kuljeskelen saadakseni kiinni ajatuksia ja näkökulmia.

Tämän päivän merkittävin saalis oli tämä: "Jotkut ihmiset haluavat asua toisten ihmisten asioissa."

Akvaariota parempi

Tänään kaksi pientä ihmistä konttasi lattialla.

Kyllä se näky voittaa esimerkiksi akvaarion.

Hyttynen ja norsu

Saarikoski-tutkimusten keskellä silmä osuu välillä johonkin, mikä on kiinnostavaa, muttei välttämättä suoraan aiheeseen liittyvää.

Tänään sattui silmiini tämän vanhoilta kirkkoisiltä peräisin oleva ajatus: evankeliumit ovat virta, johon norsu voi hukkua ja jonka pinnalla hyttynen voi kellua.

Maallisen majan muutto

Kun pakkaan kaikki tietokonetarvikkeeni mukaan, tuntuu siltä kuin olisin muuttamassa maallista majaani.

Kevyin varustus sisältää tabletin tai läppärin ja niiden laturit.

Raskaampi varustus sisältää tabletin, läppärin ja sen kaksi akkua, kakkosnäytön ja laturit. Kotiin jää vielä iso kone, tulostin, skanneri ja kaiuttimet.

Säätila ja jalkapallo

Säätila on syyttä suotta väheksytty puheenaihe. Joskus se koskettaa oikeasti ihmisiä, niin kuin tämänpäiväinen Tampereen ukkostulva, jota olen vain katsellut kuvista, kun en ole ollut siellä päinkään.

Jalkapallon ohella se yhdistää ihmiskuntaa enemmän kuin mikään muu puheenaihe. Kaikilla on siitä jokin mielipide.

Foinikialaiset ja Seitsemän veljestä

Kaksi irtopalaa jäi mieleen tältä päivältä.

Huoltamon kassalta kuultua: "Sen jälkeen, kun foinikialaiset keksivät rahan, ei ole ollut mitään vaikeutta ilmaista kiitollisuutta." - Todellisuudessa raha ei taida olla foinikialaisten keksintöä, mutta itse ajatus ei tärväänny tästä.

Radiosta kuultua: sana älämölö on peräisin Seitsemästä veljeksestä. 

Tyhjä, valkoinen

Kirjoittaisin, jos minulla olisi ajatus.

Tyhjän paperin tai ruudun kauhu on sitä, ettei ole mitään sanottavaa.

Morkkista kerätessä

On ollut saamattomin päivä pitkään aikaan.

Ehkä morkkis on niin vahva että huomenna saan taas jotain aikaan.

Jeesus–Käärme: lopputulos

Käärmeen Saarikoski mainitsee viisikymmentä neljä kertaa, käärmeenmyrkyn kerran ja lohikäärmeen kaksi kertaa.

Lopputulos Jeesus - Käärme 94 - 54.

Näyttää epätasaiselta koripallo-ottelulta.

94 x Jeesus

Tänään olen laskenut, että Saarikosken kirjallisessa tuotannossa on yli tuhat viittausta uskonnollisiin teksteihin, lauluihin, käytäntöihin, asioihin ja ilmiöihin.

Tuo "viittaus" on hieman epäselvä, tulkinnanvarainen käsite. Laskelmani ei olekaan täysin luotettava.

Sen sijaan on varmaa, että Saarikosken elinaikana julkaistussa kirjallisessa tuotannossa mainitaan Jeesus nimeltä yhdeksänkymmentä neljä kertaa.

Hyvä sijoitus

Tänään maksoin 69 euroa mielenrauhasta ja siitä varmuudesta, että sähkö ei lopu. Sellaiseen tarkoitukseen sijoitettuna tuo ei ole raha eikä mikään.

Lenin ja Gorki

Monenlaista roipetta sattuu silmiin, kuten viimeksi se, että Lenin ja kirjailija Maksim Gorki pelasivat Caprilla 26 siirtoa kestäneen shakkiottelun. Avaus oli Aljechinin puolustusta.

Gorki voitti.

Laatikollinen lauseita

Muokkanpa hieman Saarikosken lauseita ja sanon:

Tässä blogissa ei ole alkua, keskikohtaa, loppua; tämä ei ole kertomus, tämä on laatikollinen lauseita. Tämä on tekemistä käsille silloin kun ne käyvät levottomiksi.

Sori

Sori. 

Se olikin silkkiuikku. Niin luulen. Ainakaan se ei ollut sorsa.

Sukellus oli pitkä. Siinä ehti kirjoittaa välillä.

Sukellus

Sorsa sukelsi eikä tullut minun nähteni pintaan.

Ihmettelenpä vain.

Parempi sana

Verkostoituminen on loputtomiin hoettu sana. Sitä ei enää jaksa.

Paljon parempi sana tulee sienien maailmasta. Niinpä rupean tässä rihmastoitumaan.

Pilville hävitty

Hävisin pelini pilville.

Aikomani valokuva olisi vaatinut pilvetöntä taivasta ja sadan kilometrin ajomatkaa.

Aamulla näytti hyvältä, ja rupesin pakkaamaan varusteita. Kotoa lähtiessä näkyi vain muutama haituva. Ajattelin hoitaa ne kuvankäsittelyllä.

Rupesin ajamaan pilvien kanssa kilpaa.

Ennen puolimatkaa tajusin, että niitä oli liian paljon ja ne olivat voittaneet minut.

Kateissa

Minulta on kateissa Euroopan reuna.

Traaginen tapaus.

Lohdutusta

Muistan Zidanelta puhtaan hutipotkun, ja Baggio ampui rankkarinsa maata kiertävälle radalle.

Tällaiset muistot lohduttavat.

Lohduttaa myös se, että Saarikoski erehtyy kirjoittamaan "aina yleensä". Se on aivan pehmoista puhetta.

Eivätkä nuo sanat ole jostain monimielisestä, vaikeaselkoisesta runosta, vaan Eino Leino -kirjan asiatyylisestä esipuheesta.

Erään naisen ominaisuuksia

Mia Berner oli varakkaan norjalaisen terästehtailijaperheen tytär. Hän oli yliopistonlehtori ja kirjailija. Hän oli Pentti Saarikosken neljäs vaimo. Appiukkonsa Simo Saarikosken hautajaisissa hän oli lirillä appensa hautakiven takana.

Elämän laajennus

Elämäni kiintopisteet ovat olleet yläkerran iso tietokone ja alakerran kannettava.

Ilman lämmettyä elämä on laajentunut 50 prosentilla takapihan kuistille vietyyn kannettavaan.

Liian ahtaat kengät

En siedä loppusoinnullisia runoja. Ne tuovat mieleeni japanilaiset kengät, joihin japanilaisnaiset ahdettiin, jotta jalat eivät olisi kasvaneet.

Tämän vastenmielisyyteni takia Eino Leino ei ole kiinnostanut.

Tänään oli pakko nöyrtyä ja mennä kirjastoon. Lainasin kolme kirjaa saadakseni selville, kuka tämä Leino oikein on.

Ympyrää on päästävä

Saarikoskella ei ollut suuria vaatimuksia elämän ulkoisista oloista, mutta sitä hän vaati, että asunnossa oli päästävä kävelemään ympyrää.

Tuosta saarikoskelaisesta riemusta olen nauttinut elämässäni vähän yli kolme vuotta.

Vaaratilanne

Uutisissa kerrottiin istumisen tuomista ongelmista.

Tämä väitöskirja saattaa minut hengenvaaraan.

Tarpeellisia ammatteja

Tänään tilasin jalkahoitajan, en tosin itselleni. Ei ole turha ammatti sekään.

Mitä tapahtuu todella?

Elämän hienoimpia asioita on olla näkemässä, kun ihmisellä on se suuri hetkensä, jolloin hän näkee kaiken uudella tavoin ja jonka jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.

Saarikoskella tuo hetki on, kun hän alkaa kirjoittaa kokoelmaansa Mitä tapahtuu todella?.

Tämän teoksen ymmärtääkseen on luettava Saarikosken neljä edellistä kokoelmaa. Niissä on jotain pidättyväisyyttä. Kun Mitä tapahtuu todella? lähtee liikkeelle, tuntuu kuin Saarikoski irrottaisi kaikki jarrut. Ei ole väliä, minne mennään mutta nyt mennään.

Yksi approbatur ja toinen improbatur

Tuore valtiovarainministeri on sanonut lukeneensa lukion lyhyen matematiikan. Joidenkin huhujen mukaan ylioppilaskirjoitusten arvosana olisi ollut approbatur.

Pentti Saarikoski kirjoitti ylimääräisen englannin. Tuloksena oli improbatur, mutta sitä selitti ainakin osittain se, että piti päästä äkkiä kokeesta pois.

Olkoonpa miten vain, Saarikoski käänsi romaaneja englannista.

Taivas ja kattoikkuna

Saarikosken julkaistusta tuotannosta en ole kovin paljon lukenut Nuoruuden päiväkirjoja. Se ei kuulu tutkimukseni aiheeseen, eikä se kaikessa puberteettisuudessaan oikein kiinnosta aikuista ihmistä, mutta on sielläkin väläytyksensä.

Tämä on hyvä: "Jumalan taivas on paljon suurempi kuin pyöreä kattoikkuna minun luostarikammiossani."

Aaltojen rytmi

Sanotaan, että aallot toistuvat seitsemän aallon rytmissä. 

Vaikka kuinka katselen niitä, en saa teoriaa toimimaan.

Ryteikössä

Joskus ollaan ryteikössä. Silloin on suostuttava menemään hiljaa.

Kai se jonkinlaista etenemistä on sekin.

Pää ei suostu

Niin mielelläni aloittaisin päivän kello kahdeksan aamulla, pitäisin keskipäivällä tunnin pituisen ruokatauon, lopettaisin iltaviideltä, ja ilta olisi vapaa.

Aivot eivät suostu tähän. Aamupäivällä jaksan enintään kolme tuntia. Iltapäivällä en kykene juuri mihinkään. Ajatukset alkavat liikkua vasta seitsemän aikaan illalla, ja tuskin koskaan päiväurakka valmistuu ennen puoltayötä.

Jalkapallosta voi aina aloittaa

Ihmeellinen ja käyttökelpoinen jalkapallo!

Soitan vanhalle kaverille, jota en ole nähnyt yhdeksään vuoteen. Menen suoraan asiaan ja aloitan Barcelonan ja Juventuksen finaalista. Ei siinä lämmittelyjä eikä kuulumisten kysymyksiä tarvita.

Pitkän ajan kuluttua otan esille sen sivuasian, joka on saanut minut ottamaan puhelun.

Suloinen kuvitelma

Tänään sanoin torikeskustelussa, etteivät nuoret ole minua ikinä väsyttäneet. Päinvastoin heidän kanssaan voi pitää yllä kuvitelmaa, että joskus maailmasta tulee parempi kuin se on nyt.

Vähällä järjellä

"Voi poikani, etpä tiedä kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan." 

Nämä Ruotsin entisen kuninkaan sanat ovat syvällisimpiä ajatuksia, mitä vallankäytöstä on ikinä sanottu.

Yhtä hyvin voi sanoa: "Etpä tiedä, kuinka vähällä järjellä väitöskirjoja kirjoitetaan."

Kuka minnekin menee

Odottelin junaa mennäkseni tapaamaan professoria. Asemalaiturilla oli kolme miestä, joiden varaan ei kannata rakentaa hyvinvointitalkoita. Musiikista oli puhetta. Joku kiitteli Haloo Helsinkiä. Joku sanoi olevansa sen verran vanhan liiton miehiä, että kannatti Roy Orbisonia. Sitten tuli laulunäyte. Puhe siirtyi Jussi Raittiseen ja siihen, oliko Raittinen rikkaasta perheestä. Toisena laulunäytteenä oli "Kaunis nainen". Yksi miehistä oli sitä mieltä, että kaikki musiikki alkaa kellareista.

Juna tuli, ja hetken miehet epäilivät, oliko se oikea, ja olihan se. 

Miehet olivat menossa Keravalle. Minä menin tapaamaan professoria, joka itse on erikoistunut keskiajan filosofiaan.

Ei hassumpi ohje

Aamulla kirkossa pappi kehotti tallustelemaan ja töllistelemään. Se ei ole mikään hassumpi ohje.

Maailma on pieni

Tänään tapasin ihmistä, joka on menossa kesällä Saska Saarikosken luo. Saska on puolestaan Pentin poika.

Vaikka hyvin tiedän, että maailma on pieni, sen todistetuksi tuleminen yllättää joka kerta.

Aikaansaannos

Tämän päivän ainoa aikaansaannokseni on ollut ajatteleminen, muutama ajatus.

En tiedä sitäkään, olenko kulkenut lähemmäksi päämäärää, vaan siitä yhä etääntynyt.

Aamun avaus

Aamu alkoi päivityksen lukemisella: "Avioero. Siitä se päivä lähtee."

Kirjoittaja ei selitellyt sanomisiaan.

Millaista on taivaassa?

Niitä usein kysyttyjä kysymyksiä on, millaista on taivaassa. Vakiovastauksiani on ollut, että kerron heti, kun sinä olet opettanut koirallesi potenssilaskut ja se on myös oppinut. 

Tänään olin kuitenkin kohteliaampi.

Sikseen jättäminen

Pari päivää olen vain jättänyt sikseeen.

Joskus se on välttämätöntä tulosten aikaan saamiseksi. Kuljettavista teistä se on vaikein ja raskain.

Paras tekee sen huonosti

Hemingwayn kerrotaan ihmetelleen Dostojevskia: ”Kuinka niin hyvä kirjailija kirjoittaa niin huonosti.”

Hemingway oli oikeassa. Dostojevskin salaisuus ei olekaan siinä, että hän olisi ollut hyvä kirjailija. Oikeastaan salaisuus oli siinä, että hän oli huono. Hän päästi henkilöhahmonsa karkuun, ne alkoivat esiintyä kurittomasti ja väittivät kirjailijaa vastaan, lopulta ottivat vallan ja kumosivat sen, mitä kirjailija aikoi.

Kaksoisolento

Taas pälkähti mieleeni Dostojevskin toinen romaani, Kaksoisolento. Se on ahdistavista kirjoista ahdistavimpia.

Kuvittele, että eräänä päivänä elämääsi ilmestyy joku toinen, joku täysin kaltaisesti, ottaa sinun paikkasi ja identiteettisi kaikessa siinä, mitä olet tottunut tekemään.

Itse vain katselet sivusta, kuinka kaksoisolento hääräilee sijallasi.

Systeemi ei myöntänyt

Tänään lukemistani asioista huvitti tieto, että M. A. Numminen ja Esa Saarinen hakivat aikanaan 30 000 markan apurahaa systeemin vastustamiseen.

Ei tippunut rahaa systeemiltä.

Täydennystä

Talven aikana hautakiviin oli tullut täydentäviä kirjoituksia.

Sellaisia ovat ihmislasten talvet.

Meillä on niin vähän selviytymisen mahdollisuuksia.

Tihuuttaminen on pitkää, pehmeää sadetta

Erääseen kirjaani kirjoitin: "Sataa tihuutti." Kustannustoimittaja korjasi sen muotoon: "Sataa tihutti."

Yleensä kustannustoimittajaa kannattaa uskoa, mutta tällä kertaa sanoin, että verbi piti olla kahdella u:lla. Kielitajussani tihuttaminen on terävää, reumaattista sadetta, tihuuttaminen on taas pehmeää, lämmintä, pitkäkestoista. Hän ei väittänyt vastaan, mutta korjaamatta se jäi. Sana oli valmiissa kirjassa väärin.

Olen huomannut, että myös Saarikoski kirjoitti "Koko päivän on sataa tihuuttanut." Ähäkuti.

Elämä heittelee

Mökkireissulla näin vanhaa luokkatoveria, johon törmäilen kymmenen vuoden välein. Hän oli yhä matkassa saman miehen kanssa kuin kauan sitten, lastensa isän. 

Sellaista sattuu, ja niin se maailma ihmistä heittelee.

Japanilaisia ja amerikkalaisia unia

Tänään olen miettinyt tätä:

Kysymykseen "Oletko koskaan unissasi tappanut?" vastasi amerikkalaisista miehistä 38 % myöntävästi, naisista 11 %. Sen sijaan 39 % japanilaisista naisista oli tappanut unissaan, mutta miehistä vain 20 %. 

Kuva ei täsmää

Vanhojen tuttujen kahdenkeskiset tapaamiset ovat muuttuneet kahden hengen naamiaisiksi, kun yritämme muuttuneesta ulkonäöstä tunnistaa, kuka se toinen alkuaan oli. 

Edes nykyinen nimi ei tarjoa kyllin hyvää tuntomerkkiä. Toinen on Kari tai Anne, mutta niitä oli ensimmäisellä koululuokalla kolme muutakin. Sukunimi ei täsmää, ei ainakaan naisilla.

Lintu, kohtalaisen hyvä uimaan

Välissä taisi olla jo kolmekymmentä vuotta. Hetken hapuiltuamme saimme selville, keitä me olimme. Sen jälkeen oli helppo puhua.

Kysyin: "Mitä reittejä olet tullut tänne Mannerheimintielle? Millainen ihminen sinusta on tullut?"

"Reiteistäni en tiedä", hän sanoi. "Olen ollut jonkinlainen tilaustaksi. Lajiani en osaa sanoa. Ehkäpä jonkinlainen kavioilla varustettu lintu. Ja kohtalaisen hyvä uimaan."

Toivottavasti edes Messi osuu

Koko päivän olen etsinyt yhtä ainoaa ajatusta. Sitten päätin, että en käytä sitä enkä tarvitse.

Toivottavasti Messi ja Neymar osuvat paremmin tänään.

Mihin Saarikoski tarvitsi uskoa?

Olen miettinyt, mihin Saarikoski loppujen lopuksi tarvitsi uskoa. 

Se ei ollut hänelle maailmanselitys, eikä hän rakentanut uskon varaan metafysiikkaa. Hän ei voittanut sen avulla syyllisyyttä eikä tavoitellut anteeksiantoa, ei sielunsa pelastusta eikä iankaikkista elämää. Siitä ei ollut hänelle arvopohjaksi, eikä se tuonut hänelle turvaa eikä sielunrauhaa.

Miksei hän sitten vaiennut siitä kokonaan? Miksei hän pyrkinyt siitä eroon vaikenemalla? Miksi hän puhui siitä kaikesta huolimatta myös positiivisessa mielessä?

Makutuomarina

Tänään merkittävintä on ollut makutuomarina toimiminen. Ohraleivästä annoin 10–. Enempää ei pidä antaa, ettei tekijä ylpisty. 

Hyytelöstä rapsahti 9. Enempää ei jälkiruosta tipu, sillä olen suolaisten ystävä.

Keskiarvo oli vallan kohtuullinen 9,375.

Harmi, kipu

Taas on harmittanut oman lukeneisuuteni puute niin, että kipeää tekee.

Kaksi hyvää syytä

Usein juuri iltaisin kirjoittelen tätä blogia. Pariin iltaan en ole ehtinyt. 

Tiistaina Juventus nujersi Real Madridin. Eilen Messi ja Barcelona kaatoivat Bayern Münchenin.

Siinä on kaksi hyvää syytä tehdä "jotain muuta".

Platoninen rakastaja

Saarikosken voi sanoa olleen köyhien ja kärsivien platoninen rakastaja: puhetta kyllä, mutta todellisuuttta ei nimeksikään. 

Ajatuksista puuttuu kokemuksellinen tausta. Kirjoittaakseen pommikoneista ei tarvitse istua pommisuojissa eikä osallistua yhteiskunnalliseen elämään; riittää, että lukee sanomalehtiä.

Totuttelua

Toipuilen ja totuttelen kotimaiseen elämään. Pääsin sopivasti suomalaisen jääkiekkoväen alta pois. Saavat pelata kisansa ilman minua.

Kesäaikaan toisen kerran tänä vuonna

En tiedä, mitä hyötyä mahtaa olla kesä- ja talviajoista, mutten käsitä sitäkään, miksi ne olisivat jotenkin sietämättömiä asioita. Ei tässä voi ulkomaillakaan käydä, jos ei yhtään kestä kellojen siirtelyä.

Menin Prahaan ja siirryin talviaikaan. Tulin takaisin Suomeen ja tulin takaisin kesäaikaan. Ei tämä nyt niin kauheaa ole.

Jälkiä jättämättä

Poistun Prahasta. En jättänyt jälkeäni Prahan historiaan.

Koti oli se paikka, jossa sinua muistellaan.

Teksti, seinä ja villapusero

Kun ottaa esiin viikko sitten kirjoittamansa ja tunnustaa, että puolet tekstistä joutaa pois, niin kummasti siinä syttyy myötätunto rakentajaa kohtaan, joka joutuu purkamaan juuri pystyttämänsä seinän.

Kuulemma villapuseron kutojalla voi olla samanlaisia ongelmia.

Kerran kohtasimme

Aamulla tarkistin, vieläkö se maahan kaatunut mies oli siinä, mihin näin hänen illalla jäävän.

Sillä tavoin meidän, toisillemme vieraiden, tiet kohtasivat, että minun oli määrä olla paikalla, kun hän kuoli tai hänelle tapahtui se, jonka jälkeen hän ei enää ollut entisellään.

Puheet ja todelliset puheet

En osaa kieltä, joten voin kuvitella, että ne puhuvat Kafkasta, Kunderasta ja Hrabalista. 

Ei tarvitse tietää, että niiden mielessä ovat uusi poikakaveri, narsistinen pomo, lasten päivähoito, matematiikan kokeet ja keittiön vuotava hana.

Katukyltit vaihtoon

Neuvoin venäläiselle miehelle, missä oli rautatieasema. Elokuussa 1968 se olisi ollut poliittinen, tšekkien näkökulmasta epäisänmaallinen teko.

Kun Neuvostoliiton panssarit tulivat Prahaan, kovin paljon ei ollut tehtävissä. Katukylttejä saattoi vaihtaa. Sen he tekivät.

Panssarimiehet eivät tienneet, minne mennä, kun kartat eivät pitäneet paikkansa.

Ympyrän vaikeus

Vaikeita ovat ne ajat, jolloin ajatukset pyörivät ympyrää. Tietää, että niillä on jokin suunta, koska ajatuksilla on aina suunta. Ei vain saa pyörää pysähtymään.

Niin kuin olisi suolla ja tapaisi askelilleen lujaa maata. Jossain sen täytyy olla, jossain välttämättä on, koska täällä kuitenkin ollaan.

Metrossa

Metrojunan kuljettaminen ei olisi suosikkiammattejani.

Sen ainoa vapaus on vapaus noudattaa aikatauluja.

Mahdottomia asioita

Yksinkertaiset asiat ovat vaikeita.

Koskaan ei voi sanoa: "Minä olen tuolla puolen jokea."

Yhtä vaikea on tämäkin: "Minä en ole tällä puolen jokea."

Katujen pysyvyys

Prahassa on ollut monenlaista valtaa ja hallitsijaa. Niiden mukaan katujen nimet ovat vaihtuneet.

Kadut kuitenkin pysyvät ja ikään kuin ilkkuvat hallitsijoille: sanokaa miksi haluatte, me kuljemme tästä.

Katusoittoa

Jos olisin Neil Young, ottaisin kitaran ja huuliharpun esiin ja juuri tässä kohtaa Prahaa vetäisisin katusoitoksi Heart of Goldin. 

Saisin tietää, ymmärtävätkö ne hyvää musiikkia.

Puolipäivätoimisena

Tänään olen ollut puolipäivätoiminen Saarikoski-tutkija. Aamiaisen jälkeen jäin hotellihuoneelle kirjoittamaan. Puolenpäivän aikaan ajatus alkoi tökkiä. Lähdin etsimään kirjastoa, ja siinä matkalla poikkesin juomaan Cappuccinoa. Luin Saarikosken kirjaa Aika Prahassa, menin kirjastoon ja kirjoitin siellä. 

Parin tunnin istumisen jälkeen vetäydyin hotellille, nukuin lyhyet päiväunet ja siitä menin syömään. Palasin kirjastolle, olen täällä ja kirjoitan. Illalla katselen televisiosta jalkapalloa.

Kuiskaus

Lentoemäntä kävi kuiskaamassa perämiehen korvaan, ja perämies kääntyi hymyillen niin kuin olisi vihdoin saanut toiveensa läpi.

Mitä se kuiskasi?

Muurahaisten luona

"Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi", sanoo yksi Raamatun verrattomista sananlaskuista. 

Minä menin.

Muurahaiskeko on yksi luonnon ihmeellisistä asioista. Jos voisi olla varma, etteivät sen asukkaat karkaa, sen voisi ottaa akvaarion korvikkeeksi kotiinsa.

Sananlasku jatkuu: "Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa, ja silti se kerää kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan. Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi? Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki, niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri."

Hyvä Tuuri

Alussa Hyvä Tuuri loi taivaan ja maan. 
Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Hyvän Tuurin henki liikkui vetten yllä. 
Hyvä Tuuri sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli, ihan säkällä.
Hyvä Tuuri näki, että valo oli hyvä. Hyvä Tuuri erotti valon pimeydestä, 
ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

En ole vielä kirjoittanut

Luin hiljattain, mitä Jörn Donner oli vastannut, kun häneltä oli kysytty vastausta ajankohtaiseen kysymykseen: "En tiedä, mitä mieltä olen. En ole vielä kirjoittanut aiheesta."

Saarikoskelaista matematiikkaa

Laskin juuri, että karkeasti arvioiden Saarikosken julkaistussa tuotannossa on kolme ja puolisataa viittausta johonkin tiettyyn raamatunkohtaan. Tähän lukuun ei sisälly päiväkirjamateriaali eikä erilaisissa lehdissä julkaistu aineisto. Lisäksi on kaikki se mitä hän on kirjoittanut yleensä uskosta, Jumalasta, kirkosta ja papeista ilman viittausta Raamattuun. Vielä on mainittava Matteuksen evankeliumin käännös.

Kyllä siinä materiaalia on.

Paras liputuspäivä

Kaikista liputuspäivistä Agricolan päivä herättää minussa vahvimmat tunteet. Suurenmoista ei ole vain se, että hän antoi meille suomen kielen. Jo se oli varsinainen suoritus, että lähti täältä perämetsistä Saksaan opiskelemaan.

Pääsiäinen Penan mukaan

Matteuksen evankeliumi Pentti Saarikosken kääntämänä:

Pyhän jälkeen, viikon ensimmäisen päivän aamuna aikaisin Magdalan Maria ja se toinen Maria tulivat katsomaan hautaa. Äkkiä maa tärähteli rajusti, herran lähetti tuli taivaasta, vieritti kiven pois haudan suulta ja kävi sen päälle istumaan. Hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama ja hänen vaatteensa olivat lumenvalkoiset. Vartijat pelästyivät näkyä niin että vapisivat ja muuttuivat kuin kuolleiksi.

Jumalan lähetti puhutteli naisia sanoen: — Älkää pelätkö. Minä tiedän että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Hän ei ole täällä, hän on herännyt henkiin niin kuin hän sanoi. Katsokaa paikkaa missä hänen ruumiinsa makasi. Menkää nyt nopeasti kertomaan hänen oppilailleen, että hän on herännyt henkiin ja menee teidän edeltänne Galileaan, ja siellä te saatte tavata hänet. Nyt minä olen sen teille sanonut.

Naiset lähtivät haudalta kiireesti ja riemuissaan ja juoksivat kertomaan oppilaille. Yhtäkkiä oli Jeesus heidän edessään. Jeesus tervehti heitä, ja he kietoivat kätensä hänen jalkoihinsa ja palvoivat häntä. Jeesus sanoi: — Älkää pelätkö. Viekää minun ystävilleni sana että heidän on lähdettävä Galileaan. He tapaavat minut siellä.

Piinaviikko Penan mukaan 6/6

Matteuksen evankeliumi Pentti Saarikosken kääntämänä:

Illalla muuan arimatialainen mies, Jeesuksen oppilaita hänkin, Joosef nimeltään ja varakas, meni Pilatuksen puheille ja pyysi saada Jeesuksen ruumiin. Pilatus antoi määräyksen että ruumis oli luovutettava tälle miehelle. Saatuaan ruumiin haltuunsa Joosef kietoi sen puhtaaseen liinakankaaseen ja pani käyttämättömään hautaan, jonka hän oli kaivattanut kallioon itseään varten. Hän vieritti ison kiven sisäänkäynnin eteen ja meni pois. Magdalan Maria ja se toinen Maria jäivät istumaan hautaa vastapäätä.

Seuraavana päivänä, valmistautumispäivän jälkeisenä, kokoontuivat pappisjohtajat ja fariseukset Pilatuksen luokse ja sanoivat: — Herra, me muistamme mitä se huijari eläessään sanoi, että hän kolmen päivän kuluttua heräisi kuolleista. Käske vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen oppilaansa menisi varastamaan ruumista ja selittäisi sitten kansalle, että hän on herännyt kuolleista. Viimeisestä hullutuksesta tulisi ensimmäistä pahempi.

— Saatte vartiojoukkueen, sanoi Pilatus. — Pitäkää hautaa silmällä niin tarkasti kuin kykenette.

He menivät ja varmistivat haudan sinetöimällä sen ja asettamalla vartion.

Piinaaviikko Penan mukaan 5/6

Matteuksen evankeliumi Pentti Saarikosken kääntämänä:

Niin he tulivat Golgata-nimiseen paikkaan (Golgata merkitsee 'pääkallonpaikka') ja siellä he tarjosivat hänelle viiniä, johon oli sekoitettu huumausainetta, mutta maistettuaan hän ei halunnut juoda sitä.
Ristiinnaulittuaan hänet he jakoivat hänen vaatteensa keskenään arpomalla, ja sitten he istuivat siinä vartiossa. Hänen päänsä yläpuolella oli kilpi joka ilmoitti hänen rikoksensa: TÄMÄ ON JEESUS JUUTALAISTEN KUNINGAS.
Hänen kanssaan ristiinnaulittiin kaksi ryöstäjää toinen oli hänen oikealla toinen vasemmalla puolellaan.
Ohikulkijat herjaisivat häntä ja sanoivat päätään keikutellen: — Sinähän pystyit hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä, auta nyt itseäsi jos kerran olet jumalan poika, ja tule alas sieltä.
Samoin pilkkasivat häntä pappisjohtajat, lainoppineet ja kansanvanhimmat: — Muita ihmisiä hän auttoi mutta eipä pysty auttamaan itseään, Israelin kuningas, niin! Tulkoon alas ristiltä niin me uskomme häntä. Hän luottaa jumalaan, pelastakoon jumala hänet jos pitää hänestä. Sanoi olevansa jumalan poika.
Samalla lailla solvasivat häntä ryöstäjät jotka oli naulittu ristille yhtaikaa hänen kanssaan. Puolenpäivän aikaan, kuudennella tunnilla maa pimeni ja sitä jatkui yhdeksänteen tuntiin. Joskus siihen aikaan Jeesus parkaisi hurjalla äänellä: — Eeli eeli lama sabaktani?
Se merkitsee: 'Jumalani jumalani miksi sinä hylkäsit minut?' Jotkut katsojista sanoivat hänen huutavan Eliasta. Yksi juoksi heti hakemaan sienen, kastoi sen viinietikkaan ja ojensi kepin päässä hänelle että hän joisi. Jotkut sanoivat: — Saas nähdä tuleeko Elias pelastamaan hänet.
Jeesus huusi vielä kerran kovalla äänellä ja kuoli sitten.

Piinaviikko Penan mukaan 4/6

Matteuksen evankeliumi Pentti Saarikosken kääntämänä:

Oppilaat toimivat Jeesuksen käskyn mukaan ja suorittivat pääsiäisvalmistelut.
Illalla hän kävi ruokapöytään kahdentoista oppilaan kanssa. Aterian aikana hän sanoi:
"Yksi teistä pettää minut."
"Et kai sinä minua vain tarkoita, herra?" sanoivat masentuneet oppilaat toinen toisensa jälkeen.
"Minut pettää yksi niistä joka kostuttaa minun kanssani kätensä tässä astiassa", Jeesus sanoi. "Minä menen sitä tietä joka minulle on ennalta määrätty, mutta sääli sitä joka ihmisen pojan pettää. Sen miehen olisi ollut parempi jäädä syntymättä."
Juudas, se joka hänet sitten petti, sanoi: "Ethän sinä minua tarkoita, rabbi?"
"En minä sitä sanonut", sanoi Jeesus.
Aterian aikana Jeesus otti leivän, kiitti jumalaa, taittoi leivän paloiksi ja jakoi ne oppilaille sanoen:
"Siinä, syökää. Se on minun ruumiini."
"Sitten hän otti viinikannun", kiitti jumalaa ja pani kannun kiertämään sanoen:
"Juokaa tästä vuoron perään jokainen. Tämä on minun testamenttini, minun vereni, jolla niin monet lunastetaan vapaiksi. Ja tämän jälkeen minä en viiniä maista ennen kuin isäni kuningaskunnassa, jossa minä juon uutta viiniä yhdessä teidän kanssanne."
Kun he olivat laulaneet niin kuin piti, he siirtyivät Öljypuuvuorelle. 

Piinaviikko Penan mukaan 3/6

Matteuksen evankeliumi Pentti Saarikosken kääntämänä:

Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen päämajaan ja keräsivät hänen ympärilleen koko pataljoonan. He riisuivat hänet ja pukivat hänet tulipunaiseen viittaan, punoivat piikkiruusuista kruunun hänen päähänsä ja pistivät ruokokepin hänelle käteen. He polvistuivat hänen eteensä ja pitivät häntä pilkkanaan. — Terve, juutalaisten kuningas! he sanoivat, sylkivät häntä päin naamaa ja hakkasivat häntä ruokokepillä päähän. Kun he olivat pilkanneet kyllikseen, he riisuivat viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulitsemispaikalle.
Matkalla ulos kaupungista heitä vastaan tuli kyreneläinen mies nimeltä Simon, jonka he pakottivat kantamaan Jeesuksen ristiä.

Piinaviikko Penan mukaan 2/6

Matteuksen evankeliumi Pentti Saarikosken kääntämänä:

Nyt oli tapana että maaherra aina juhlan kunniaksi armahti jonkun vangin, kenet kansa halusi. Vangittuna oli muiden muassa mainehikas Jeesus Barabbas. Pilatus kysyi kokoontuneelta kansalta: ”Kumman te haluatte että minä armahdan, Jeesus Barabbaan vai Jeesuksen jota sanotaan kristukseksi?”

Hän tiesi näet, että Jeesus oli tuotu hänen tuomittavakseen pelkästä kateudesta. Ja sitä paitsi, hänen istuessaan oikeudessa oli hänen vaimoltaan tullut sanoma: »Pidä sormesi erossa siitä jalosta miehestä. Viime yön unessa minä sain kärsiä tuskaa hänen takiaan.»

Mutta pappisjohtajat ja kansanvanhimmat olivat puhuneet kansan ympäri, että se pyytäisi Barabbaan armahtamista ja kuolemanrangaistusta Jeesukselle.

”Kumman te nyt sitten haluatte että minä armahdan? ”maaherra kysyi.

”Barabbaan”, kansa sanoi.

”Mitä minä sitten teen Jeesukselle jota sanotaan kristukseksi?” Pilatus kysyi.

Kansa huusi yhteen ääneen: ”Ristiinnaulitse hänet!”

”Mitä pahaa hän sitten oikein on tehnyt?” Pilatus kysyi.

Kansa huusi yhä kovemmalla äänellä: ”Ristiinnaulitse hänet!”

Pilatus huomasi ettei hän mahtanut mitään, kansa vain aloittaisi mellakan, ja niin hän otti vettä ja pesi kätensä. Hän sanoi: ”Syytön minä olen tämän miehen kuolemaan. Vastatkaa itse puolestanne.”

Kansa huusi yhteen ääneen: ”Me ja meidän lapsemme kannamme vastuun tuon miehen kuolemasta.”

Niin Pilatus vapautti Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitutti ja antoi ristiinnaulittavaksi.

Piinavikko Penan mukaan 1/6

Matteuksen evankeliumi Pentti Saarikosken kääntämänä:

Kun he olivat laulaneet niin kuin piti, he siirtyivät öljypuuvuorelle. Jeesus sanoi:

”Tänä yönä te kaikki petätte minut. Sillä kirjoituksissa sanotaan: ’Minä isken paimeneen ja lauma hajoaa.’” Mutta sen jälkeen kun olen noussut kuolleista minä menen Galileaan ja odotan teitä siellä.”

Pietari sanoi:  ”Vaikka kaikki muut pettäisivät niin minä en.”

”Kuulehan, vielä tänä yönä ennen kukonlaulua sinä olet kolme kertaa kieltänyt tuntevani minua”, sanoi Jeesus.

Pietari sanoi: ”Minä vaikka kuolen sinun kanssasi ennemmin kuin petän sinut.”

Samaa sanoivat kaikki muutkin oppilaat.

Sitten Jeesus oppilaineen tuli Getsemane-nimiseen paikkaan. Hän sanoi heille: ”Istukaa tässä sen aikaa kun minä käyn tuolla puhumassa jumalalle.”

Hän otti mukaansa Pietarin ja kaksi Sebedeuksen poikaa. Suru ja epätoivo valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Minä olen niin murheellinen että voisin kuolla. Odottakaa tässä, valvokaa minun kanssani.”

Hän meni vähän matkan päähän, painui kasvoilleen maahan ja sanoi jumalalle: ”Isä, jos se mitenkään on mahdollista, niin anna tämän kärsimyksen mennä minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä haluan vaan niin kuin sinä, niin tapahtukoon.”

Kun hän tuli takaisin oppilaitten luokse, nämä nukkuivat. Jeesus sanoi Pietarille: ”Te ette siis yhtä lyhyttä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Teidän on oltava varuillanne ja pyydettävä ettette joutuisi koetukselle. Mieli on kyllä intoa täynnä mutta ruumis on vastustuskyvytön.”

Hän meni uudestaan puhumaan jumalalle. Hän sanoi: ”Isä, jos ei ole mahdollista että tämä kärsimys menee minun ohitseni, vaan minun on se koettava, niin sinun tahtoni tapahtukoon.”

Kun hän tuli takaisin, oppilaat nukkuivat taas, heidän silmänsä eivät pysyneet auki. Hän jätti heidät nukkumaan ja meni puhumaan jumalalle vielä kolmannen kerran, sanoen samat sanat kuin aikaisemmin.

Sitten hän tuli oppilaitten luokse ja sanoi: ”Te yhä vain nukutte ja lepäilette? Hetki on tullut. Ihmisen poika kavalletaan ja luovutetaan pakanoiden käsiin. Nouskaa, nyt lähdettiin. Petturi ei ole kaukana.”

Kesken hänen lausettaan tuli Juudas, yksi kahdestatoista, mukanaan suuri joukko ihmisiä jotka olivat aseistautuneet miekoin ja nuijin. Pappisjohtajat ja kansanvanhimmat olivat heidän työnantajansa. Petturi oli sopinut merkintä: se jota hän suutelee, se se on, se heidän on pidätettävä. Hän meni suoraan Jeesuksen luokse, tervehti puhutellen häntä rabbiksi ja suuteli häntä. Jeesus sanoi: ”Ystävä, sinä teet vain mitä sinun on tehtävä.” Silloin ne tulivat, kävivät Jeesukseen käsiksi ja ottivat hänet vangiksi.