maanantai 18. toukokuuta 2015

Tihuuttaminen on pitkää, pehmeää sadetta

Erääseen kirjaani kirjoitin: "Sataa tihuutti." Kustannustoimittaja korjasi sen muotoon: "Sataa tihutti."

Yleensä kustannustoimittajaa kannattaa uskoa, mutta tällä kertaa sanoin, että verbi piti olla kahdella u:lla. Kielitajussani tihuttaminen on terävää, reumaattista sadetta, tihuuttaminen on taas pehmeää, lämmintä, pitkäkestoista. Hän ei väittänyt vastaan, mutta korjaamatta se jäi. Sana oli valmiissa kirjassa väärin.

Olen huomannut, että myös Saarikoski kirjoitti "Koko päivän on sataa tihuuttanut." Ähäkuti.

4 kommenttia:

  1. Hm... eikös ähäkutti?

    VastaaPoista
  2. Kansankielinen sanonta. Kumpaakin muotoa käytetään.

    VastaaPoista
  3. Siis olenko vain tyhmä lukihäiriöinen, vai miksi minusta näyttää, että tässä lukee: "-- kirjoitin 'sataa tihuutti' --" ja "--kustannustoimittaja korjasi sen 'sataa tihuutti' --" ? Siis sehän on ihan samanlailla molemmissa?

    Vai enkö vain tajua tämän sisältöä, voihan tässä olla joku kompa, että ei sitä siis oikeasti edes korjattu vaan oli vain muka korjattu..

    VastaaPoista
  4. Tuossa oli todella kohtalokas kirjoitusvirhe, jonka olen nyt korjannut. Kiitos!

    Olin ajanut tekstin oikoluvun läpi, mutta eihän se tietenkään tuota havainnut. Onneksi toinen kappale varmaan kertoi, mitä olin yrittänyt sanoa.

    VastaaPoista