Oravat juoksevat peräkkäin

Oravat juoksevat peräkkäin puussa. Ne leikkivät tai ovat tosissaan. Niiden kasvojen ilmeet eivät kerro.

Olisiko tuo rakkautta? Olisiko tuo kevät?

Saarikosken Pena sai vähän vapaata

Annoin Saarikosken Penalle puoli päivää vapaata ja käskin hänen mennä toimittelemaan vähän omia asioitaan.

Sen sijaan tyhjentelin oman tehtävälistani kolmostason asioita, ei niitä kiireellisimpiä, mutta niitä jotka ovat pitkään kolisseet pussin pohjalla minua kiusaamassa.

Aloittaisin sanalla "jalkapallo"

Ehkä joskus pääsen siihen, että voin puolustaa väitöstilaisuudessa väitöskirjaani.

Tapahtuman aluksi väittelijä pitää lyhyen luennon, joka liittyy hänen tutkimukseensa.

Mahdollisesti aloittaisin sen sanalla "jalkapallo". Se ei olisi edes kovin keinotekoista.

Lankesin urheiluun

Loppuillaksi lankesin urheiluun.

Ehdottomana futismiehenä minun on tunnustettava, että jääkiekko kiinnosti enemmän kuin Realin ja Cityn nyhjääminen.

Yksi poikkeus vahvistaa tuhat sääntöä.

Kirjoituksia kellarista

Dostojevskin Kirjoituksia kellarista voisi olla ensimmäisiä kirjoja, joihin tartun, kun vapaudun Saarikoskestani.

Olen lukenut sen kahdesti, mutta jälkimmäisestä kerrasta on jo kolmikymmentäviisi suotta. 

Se on liian pitkä aika.

Etukäteen puhuminen

Kovasti kysellään siitä, milloin minulta tulee valmista. Olen sanonut, että tekojaan ei pidä mainostaa etukäteen.

Eikä niistä kannata paljon puhua jälkikäteenkään. Jos niillä on jotain merkitystä, ne kyllä puhuvat itsestään.

Matkan jälkeen

Hiljakseen käynnistelen tässä. Ei se heti matkan jälkeen lähde.

Irlannin summa

Irlannin matkan summa: 

Ystävällisiä ihmisiä. Laadukasta musiikkia. Ruokaa, joka maistui Englannin kanaalilta. Jalankulkijoita, joita punaiset valot eivät mitenkään estäneet. Hämmästyttävän vähän poliiseja.

Valloittavia korvamatoja

Andeilta kotiuduttuani en ole ollut yhtä sydämeen käyvän musiikin ympäröimänä kuin täällä Dublinissa. Sitä kuulee kaduilla ja baareissa. Tuntuu, että kaikki on hyvää.

Bonuksena on, että jostain selittämättömästä syystä heti tänne tultuani alkoi päässäni soida korvamatona U2:n I still haven't found what I'm looking for. 

Anna Livia

Saarikoski antoi nuorimmalle tyttärelleen nimeksi Anna Livia Dublinia halkovan Liffey-virran mukaan.

Tuossa se Anna Livia virtailee kahden kaupunkipuoliskon väliin litistyneenä, kuin sauma joka on pullahtamassa sijoiltaan pois.

Aikakoneessa

Ensimmäiset tunnit Dublinissa.

Liffey-joki on nähty. Yritän tässä opetella hupsua saarivaltioiden takaperoisuutta.

On kuin olisi mennyt aikakoneella kahdenkymmenen vuoden taakse.

Kaksi mustaa raitaa

Tässä päivässä on kaksi mustaa raitaa. Ajattelen kahta Kesälahdella junan alle jäänyttä 15-vuotiasta tyttöä.

En totu näihin, en sittenkään vaikka ne olisivat vain uutisia toiselta puolelta Suomea.

Vuorten rauha

Usein mieleeni tulee ajatus, että Saarikoski sanoi tuon asian näin.

Sanoi esimerkiksi näin: "Illan harmonia on kauhun tasapainoa minussa / mutta rauha on syvemmällä, vuorten rauha / ei ole minkään uhan alainen".

Takki auki

Ulkona kävellessä jaksan harvoin napittaa takkini nappeja.

Juuri tänään tuntuu siltä, että huhtikuussa voi parhaimmillaan olla yksi hyvä puoli. Kevättuuli hellästi hyväilee puseron alta.

Lyhyt huomautus jumalapuheesta

Emme me puhu Jumalasta. Me jokeltelemme.

On vaatinut aika paljon lukemista ja fundeerailua, jotta tämä pälkähti päähän.

Pullon suusta

Kummallisia lapsuudenmuistoja pulpahtelee esiin, niin kuin sekin että oli hienoa päästä miesseurassa kaupoille. Sai limonadin. Vielä tärkeämpää oli, että sai juoda pullon suusta.

Oli se niin miehekästä.

Savusaunan lämmittäjä

Huhtikuun ensimmäinen päivä.

Jonain muuna päivänä työpaikkailmoitus savusaunan lämmittäjästä olisi voinut kiinnostaa vaikka kuinka paljon.