tiistai 29. syyskuuta 2015

30 m ja 7 v

Aamulla kävelin kolmekymmentä metriä samaa reittiä, jota pitkin kävelin aikanaan seitsemän vuotta kouluun.

Mietin, mitä silloin kuvittelin elämältä ja mitä olen lopulta saanut. Ehkä tämä on jonkinlainen tasapeli.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kun lukot on vaihdettu oviin

Saarikosken mukaan kuolema on se pieni aamu, kun avain ei sovi lukkoon.

Olen miettinyt myös niitä huumenuoria, jotka erään kerran huomaavat, että kotiin ei enää ole tulemista, kun lukot on vaihdettu.

Se on ihmisen tärkeitä kuolemia.

lauantai 26. syyskuuta 2015

perjantai 25. syyskuuta 2015

Yllättävä käänne

Illalla googlasin hullun lehmän tautia. En olisi osannut kuvitella, että se edes sivuaa elämääni millään tavalla.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Keskellä on sumu

"Minä olen aina halunnut päästä asioiden ytimeen, se on toivoton yritys, sillä asioissa ei ole ydintä, molekyylejä, protoneja, neutroneja, kvarkkeja, eikä näissä ole asioita.!"

Siinä on se Saarikosken tragedia. Hän yritti sanoittaa maailman ja näki maailman keskellä vain sumua, joka ei taipunut sanoiksi. 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Tankkaus ja venkoilu

Kaikille autojen päästöarvojen mittaajille. Unohtakaa digitaalisysteemit.

Tankatkaa auto täyteen. Ajakaa lenkki ja tankatkaa auto.

Siitä tuloksesta ei voi venkoilla. Muu on mitä on.

Saarikoskella ei muuten ollut ajokorttia, niin kuin minä olen asian ymmärtänyt.

Laskutoimitusten tuolla puolen

Ilta päättyi uutiseen, joka vie logiikalta ja matematiikalta pohjan. Kärsimyksellä ei tehdä laskutoimituksia.

Kuolema plus kuolema ei ole kaksi kuolemaa. Se on imaginaariluku. Sille ei ole graafista kuvausta. Sitä ei voi asetella asteikoille.

Se ei suostu punnittavaksi, ei mitattavaksi.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Oleelinen ero

Professori luennoi, ja ei-professori luennoivat.

Ero ei varmaan johdu tittelistä.

Tällä kertaa ero on kuitenkin sama kuin sisäistämisen ja ulkoluvun ero.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Arkipäiväistämisen korvaus

Arkipäiväistää on vähän liian pitkä sana.

Miten sen korvaisi? Olisiko arkeuttaa hyvä? Vai arkiinnuttaa?

Arkistaa taitaa tuoda mieleen arkiston.

Entäpä kantasanan vaihto eli tavallistaminen?

tiistai 15. syyskuuta 2015

Katusoittajille kolikoita

Heitin tänään pari kolikkoa katusoittajille.

Ei se musiikki ollut suosikkigenreäni, mutta kaverukset tekivät niin rankkaa ruumiillista työtä puhaltimiensa kanssa, ettei siitä kehdannut kävellä ilmaiseksi ohi.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Harjoittelun puute tyssäsi uran

Saarikosken välipaloina olen lueskellut tuoretta Jari Litmasen elämäkertaa.

Alan käsittää, miksi ulkomaaan urani jalkapalloilijana jäi niin alkutekijöihin kuin jäi: en harjoitellut puoltakaan Litmasen määrästä.

Ehkä oli muitakin syitä.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Antavat auton ikkunasta lausunnon

Pentti Saarikoski vuonna 1969:

Suomalaisessa pikkukaupungissa haaskalinnut
ajelevat autolla ja antavat auton ikkunasta lausunnon: 
»Ei välitöntä apua: se veltostuttaa.»



keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kiertoilmauksia

Keskustelu

Hän: "Kunnes asukas sitten poistuu luonnollisen poistuman kautta."
Minä: "Siis kuoleman kautta."
Hän: "Kyllä, sen kautta."


Perinteinen käyttöliittymä

Monen vuoden tauon jälkeen olen välttämättömyyden pakosta kirjoittanut tekstiä kynällä ja paperilla.

On siinäkin käyttöliittymässä puolensa. Se sopii ahtaisiin tiloihin, ja laitteet ovat saatavilla missä tahansa.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Yksi puolisko meni jo

Olen siirtynyt kaksi vuotta kestävän Pentti Saarikoski -kauteni jälkimmäiselle puoliskolle.

Jos nyt jokin on tuottanut pettymyksen, niin se, että ehtisi joskus "tehdä elämässä jotain muutakin".

Toisaalta, myönsinhän minä itselleni tänä kesänä yhden päivän vuosiloman.


lauantai 5. syyskuuta 2015

Kysymyksiä, joita ei vain voi kysyä

Välillä tekisi mieli pyytää Saarikoski kylään ja kysyä siltä pari pientä juttua.

Kuten siitä, että mitäs sä nyt oikein meinaat ton Jumalas kanssa.

torstai 3. syyskuuta 2015

Oli pakko opetella

Tämän päivän saaliina oli juttu Otto Mannisesta ja Eino Leinosta. 

Miehet olivat olleet ryypiskelemässä, ja siinä oli kehua retosteltu. Otto Manninen lupasi kääntää Iliaksen ja Odysseian. Leino ei halunnut jäädä huonommaksi, vaan lupasi suomentaa Danten Jumalaisen näytelmän.

Seuraavana aamuna höyryt olivat lähteneet. Miehet tajusivat, että Manninen ei osannut kreikkaa eikä Leino italiaa.

Kumpikin opetteli, ja kumpikin teki käännöksessään mestarijälkeä.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015