Tupakkaakin paloi

Saarikosken eläessä tupakointia ei ihmeemmin paheksuttu. Se oli vain jonkinlainen riskitekijä, kuten lievä ylinopeus.

Siitä huolimatta tupakkaakin paloi. Prahassa hän laski polttaneensa kuudessakymmenessä päivässä 2400 savuketta. Savukkeet olivat pituudeltaan 6,5 cm. Kahdessa kuukaudessa tämä tarkoitti 1560 metrin metrin pituista savuketta. 

Saarikoski juopotteli kohtalaisen paljon

Taas on istuttu Saarikosken Penan kanssa iltaa, kun tipaton tammikuu lähestyy. Kuinkas paljon sitä viinaa Penalta oikein kului?

Rankimmillaan Saarikosken alkoholinkulutus oli 1960-luvun lopulla, etenkin vuosina 1967–68. Noita aikoja Saarikoski kuvaili myöhemmin: ”Joskus vuonna 66 siirryin lämpimästä ja turvallisesta punaviinistä kylmään ja petolliseen koskenkorvaan; parin vuoden ajan käytin alkoholia säännöllisesti ja paljon.” 

Tavallisesti Saarikoski aloitti päivänsä juomalla pullon raakaa Koskenkorvaa, mitä seurasi päivänmittaan lukuisia ginipaukkuja tai muita alkoholipitoisia juomia.

Eräässä vaiheessa Saarikoski määritteli itsensä raittiiksi, kun juomisen tahti oli kahdeksan pulloa keskiolutta päivässä. 

Kahdeksas käsky

Lutherin Iso katekismus on aina ollut suosikkini. Luther kirjoittaa maanläheisesti painavaa asiaa. 

Otetaan tällä kertaa esimerkiksi kappale kahdeksannen käskyn selitystä:

Tässä on kysymys siitä, ettei kenenkään tarvitse elää ihmisten parissa julkisesti häväistynä ja kaikkien halveksimana. Yhtä vähän kuin Jumala tahtoo, että lähimmäisen rahaan ja omaisuuteen kajotaan, yhtä vähän hän tahtoo, että tämän maine, kunnia ja nuhteettomuus riistetään tai saa kolhuja. Jokaisen tulee saada esiintyä vaimonsa, lastensa, palvelusväkensä ja naapureidensa silmissä kunniallisena miehenä.

Ovien avautumissuunta

Yleisradion jutun mukaan kirkkojen tulipalot olisivat luoneet sen suomalaisen tavan, että talojen ulko-ovet avautuvat pihalle päin.

Jutun taustat tuntuvat olevan hyvin rakennetut. Ikinä noista ei kuitenkaan voi olla aivan varma, mutta joka tapauksessa tieto on kiinnostava.

Pena lähti viettämään joulua

Tänään sanoin Saarikoskelle, että sinäkin voisit mennä kotiisi viettämään joulua.

Jatketaan sitten taas näitä keskusteluja pyhien jälkeen.

Halkaistu varakreivi

Tänään olen muistellut kauan sitten lukemaani Italo Calvinon romaania Halkaistu varakreivi. Siinä päähenkilö jakaantuu kahteen puoliskoon, joista toinen tekee pelkkää pahaa ja toinen pelkkää hyvää.

Pahan teot ovat tietysti kammottavia, mutta kyllä se puhdas ja paljas hyvyyskin tuottaa onnettomuutta.

Pimeään kääriytyminen

Jokunen viikko sitten kysyin itseltäni, lähtisinkö käymään hieman ulkomailla.

Samassa vedin ajatukseni pois. Miksi lähtisin tästä pimeästä pois. Siihen on niin rauhoittavaa kääriytyä.

Luottamuksen puute vie yöunestani tunnin

Monista ihmiselämän tunteista poiketen luottamusta on helppo mitata.

Kun pitää olla Helsingissä kymmeneltä, voinko luottaa siihen, että aikataulun mukaan puoli kymmeneltä perille saapuva Pendolino on ajoissa perillä?

En luota, ja lähden tuntia aiemmalla junalla.

Kolme professoria

Kolme professoria keskustelee televisiossa. 

Myöntävät itsekin, että eivät tiedä mitään.

Saarikosken avio-ongelmat

Pentti Saarikoski ei koskaan onnistunut kirjoittamaan suurta kirjaansa, enkä osaa isommin kiitellä hänen ainoaa romaaniaan. Väläyttelijänä hän oli kuitenkin yksi suurimmista mestareista. Yhteen lauseeseen, sanaan tai joskus jopa yhteen tavuun hän onnistui tiivistämään kokonaisen maailman tai elämännäkemyksen.

Esimerkistä käy Pekka Tarkan kirjaama muisto sigtunalaisesta pensionaatista, jossa hän vietti aikaa viimeisen vaimonsa Mia Bernerin kanssa. Avioliitto oli toisinaan nujakointia.

Aamiaispöydässä Saarikoski selitti poskessaan ollutta laastaria: 
"Se on raa-akkautta."

Tiernapoikien ehkä hieman sekava juoni

Tänään seurasin elämäni ensimmäistä kertaa tiernapoikia sillä silmällä, että ymmärtäisin sen juonen. Tähän asti olen vain ajatellut, ettei sen juoni ole tarkoitettu ymmärrettäväksi.

Eikä olekaan.

Ylimielisyys ja alisuorittaminen

Kohtuullinen itsevarmuus voi olla hyvä asia, mutta tietääkseni yksikään ihmiskunnan suurista voitoista ei selity ylimielisyydellä.

Semmoista jäin miettimään toissa viikolta.

Epäuskottavaa ja totta

Kävin katsomassa shakin maailmanmestarista Bobby Fischeristä tehdyn elokuvan.

Se oli täysin epäuskottava. Sen pelasti vain se, että tiedän sen olevan totta.

Sateenvarjolla 28 päivän laina-aika

Kirjastosta olisi voinut lainata mukaansa myös sateenvarjon. Laina-aikaa olisi ollut 28 päivää.

Jos tihkusade olisi ollut vähän tiivimpää, olisin ottanut kyllä.

Sibeliuksen toinen puoli

Kesällä tulleessa radio-ohjelmassa kerrottiin, että Sibeliuksen Italian matka rahoitettiin kahdesti, koske ensimmäiset matkarahat kuluivat Saksassa ryypiskelemiseen. 

Kun vihdoin päästiin Italiaan, Janne jätti Ainon pieneen kylään kahden lapsen kanssa, joista toinen oli kuolemaisillaan, ja lähti yksinään Roomaan, kun vain siltä tuntui. 

Ohjelman toimittaja kutsui säveltäjämestaria vastuuttomaksi mulkeroksi.

Itsenäisyyspäivän käytännöt

Muutamia itsenäisyyspäivän käytäntöjä ihmetellessä.

Ehdotan, että jos on katsonut kolmena vuonna peräkkäin Tuntemattomasta sotilaasta tehdyn Edwin Laineen filmin, pitää ennen neljättä kertaa lukea Väinö Linnan kirja ja Leo Tolstoin Sota ja rauha.

Bröderna Karamazov

Olen aamukahvilla Helsingin keskustassa. Pääni yläpuolella olevassa kirjahyllyssä on Jack Londonia. Onhan sekin jotain.

Mutta sitten siellä on Fjodor Dostojevskijn Bröderna Karamazov.

Katson, miten se alkaa: "När jag börjar levnadsbeksrivningen av min hjälte, Aleksej Fjodovitj Karamazov, befinner jag mig i en viss förlägenhet."

Ei sitä voi pitää legendaarisen hyvänä alkuna. Oikeastaan se on aika huono. Ehkä Dostojevskin oli vaatimattomalla alkulauseella hieman laskettava romaanin tasoa, jotta teos mahtuisi kirjallisuuden käsitteen sisään.

Koiran ulkoiluttaja ja Saaarikoski

Tänään luin divarin pitäjien haastattelun. Siitä ilmeni, että Saarikosken osalta kauppa edelleen käy.

Naapurin mies vahvisti tunteen, että Saarikoski kiinnostaa. Hän oli koiraa ulkoiluttamassa ja kysyi: "Eikös se ollut syntynyt Impilahdella?"

Laitoksena toimiminen

Jos elämässä ei ole muuta kuin toimia informaation vastaanotto- jälleenkäsittelylaitoksena, niin ei tällä ole paljon virkaa.

Kunnon annos vanhaa venäläistä

Joskus marraskuun lopulla tulee aina olo, että taas oli päästävä vetämään kunnon annos Dostojevskia sisään.

Vuorossa on yksi suosikeistani, Kaksoisolento, hänen toinen julkaistu romaaninsa, johon hän ei ollut koskaan tyytyväinen ja jonka hän halusi kirjoittaa uudestaan.