Kävellessäni myöhään illalla kylän läpi muistelin niitä
aikoja, kun kävin entisessä kotikaupungissani ja minulta oli ruvettu
kyselemään, mitä siellä oikein tein.
Silloin tajusin, etten enää kuulunut sinne.
Vähän sen jälkeen nousin Helsingissä Tampereen junaan ja
huomasin, että olinkin menossa kotiin. Suunnat olivat vaihtuneet. Ylös oli
alas, ja alas oli ylös.
Sama patee myos kaltaiseeni maastamuuttajaan. Muistan ensimmaisen visiitin Suomeen, jolloin koin itseni vierailijaksi ja palatessa Yhdysvaltoihin olin matkaamassa kotiin. Sen hoksaaminen pysahdytti. Osittain tama tunne johtuu yksinkertaisesti siita, vanhassa kotipaikassa asiat eivat pysy ennallaan eika aika pysahdy. Vaikka Suomi ja Pirkkala ovat yha edelleen itselleni tutunoloisia paikkoja, niin aika hurjasti ovat asiat ja paikat muuttuneet 20 vuodessa.
VastaaPoistaOlen koettanut välttää kysymystä: "No, mitän sinä täällä." Paljon paremmin on sanottu: "Hienoa nähdä. Emmepä ole nähneet pitkään aikaan."
VastaaPoista