torstai 23. heinäkuuta 2015

Kahdenlaisia lapsia ja vainajia

Tällaista tekstiä olen saanut tänään aikaan:

Kukaanhan ei voi kieltää, että papin kastettua lapsen se lapsi ei olisi kastettu lapsi tai että vainajalle osoitetut siunaussanat eivät siunaisi vainajaa. Tästä kertoo se jossain määrin koominenkin asia, että eräät vapaa-ajattelijat kieltäytyvät hautaamisesta siunattuun maahan, vaikka he toisaalta eivät usko liturgisten tekojen vaikutukseen. Voidaan keskustella siitä, onko lapsen kastamisesta tai vainajan siunaamisesta niin sanotusti hyötyä, mutta joka tapauksessa lapset jakautuvat kastettuihin ja kastamattomiin lapsiin ja vainajat siunattuihin ja siunaamattomiin vainajiin.



2 kommenttia:

  1. Jotkut lapsena kastetut ateistit kuulemma käyvät Hämeenlinnan Katumajärvessä (tai mahdollisesti jossain muussa katumajärvessä, joita on tiemmä Suomessa useampia) pesemässä kasteensa pois. Kaipa sitä kaipaa rituaaleja jumalankieltäjäkin. Uskaltaakohan kristitty tuossa järvessä uidakaan?

    VastaaPoista
  2. Ihan hauskaa muuten, mutta väite "uskomisesta" siunaukseen vain ei pidä paikkaansa. Katumajärven nimihän tulee siitä, että miekkalähetyksessä pakkokasteen ottaneet talonpojat joskus 900 vuotta sitten peruivat kasteensa asejoukkojen lähdettyä. Vapaa-ajattelijoilla ei ole ollut mitään tuollaista seremoniaa ohjelmassaan. Ks. siviiliseremonioista www. pro-seremoniat.fi

    Mutta kiitos hyvästä ideasta; ehkä se voisi olla hauska demonstraatiomuoto lapsikastetta vastaan lapsen oikeuksien näkökulmasta. Tai oikeataan sitä vastaan, että kirkon lapsijäsenyydestä seuraa lapselle ja nuorelle "pakkouskonnonopetus" peruskoulussa ja lukiossa sekä kirkollisverovelvollisuus (joka jatkuu eroamisvuoden loppuun asti).

    Kyllä vapaa-ajattelijoita haudataan kirkolliselle puolelle ns. sukuhautoihin, enemmän kuin kirkon hautausmaan ”tunnutuksettomalle” puolelle. Ei "siunaus" maata saastuta. Mutta hautaustoimilain säätämä kirkollisen omistuksen monopoliasema ja 100 miljoonan euron tuki siihen on epäreilu. Niinpä vastalauseena kirkon hegemonialle hautaustoimessa monet vapaa-ajattelijat valitsevat, siis toivovat itselleen esim. tuhkan sirottelun muualle, tai uurnan hautauksen muualle. Jos joku välttää kirkon hautausmaata, hän välttää usein myös sitä tunnustuksetonta puolta.

    Vapaa-ajattelijayhdistysten hautausmaiden tulisi saada valtion tai kunnan tukea, ei vain kirkon hautausmaiden. Monimuotoisuus lisääntyy, ja valtion tulisi tunnustaa se.

    VastaaPoista