Piinavikko Penan mukaan 1/6

Matteuksen evankeliumi Pentti Saarikosken kääntämänä:

Kun he olivat laulaneet niin kuin piti, he siirtyivät öljypuuvuorelle. Jeesus sanoi:

”Tänä yönä te kaikki petätte minut. Sillä kirjoituksissa sanotaan: ’Minä isken paimeneen ja lauma hajoaa.’” Mutta sen jälkeen kun olen noussut kuolleista minä menen Galileaan ja odotan teitä siellä.”

Pietari sanoi:  ”Vaikka kaikki muut pettäisivät niin minä en.”

”Kuulehan, vielä tänä yönä ennen kukonlaulua sinä olet kolme kertaa kieltänyt tuntevani minua”, sanoi Jeesus.

Pietari sanoi: ”Minä vaikka kuolen sinun kanssasi ennemmin kuin petän sinut.”

Samaa sanoivat kaikki muutkin oppilaat.

Sitten Jeesus oppilaineen tuli Getsemane-nimiseen paikkaan. Hän sanoi heille: ”Istukaa tässä sen aikaa kun minä käyn tuolla puhumassa jumalalle.”

Hän otti mukaansa Pietarin ja kaksi Sebedeuksen poikaa. Suru ja epätoivo valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Minä olen niin murheellinen että voisin kuolla. Odottakaa tässä, valvokaa minun kanssani.”

Hän meni vähän matkan päähän, painui kasvoilleen maahan ja sanoi jumalalle: ”Isä, jos se mitenkään on mahdollista, niin anna tämän kärsimyksen mennä minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä haluan vaan niin kuin sinä, niin tapahtukoon.”

Kun hän tuli takaisin oppilaitten luokse, nämä nukkuivat. Jeesus sanoi Pietarille: ”Te ette siis yhtä lyhyttä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Teidän on oltava varuillanne ja pyydettävä ettette joutuisi koetukselle. Mieli on kyllä intoa täynnä mutta ruumis on vastustuskyvytön.”

Hän meni uudestaan puhumaan jumalalle. Hän sanoi: ”Isä, jos ei ole mahdollista että tämä kärsimys menee minun ohitseni, vaan minun on se koettava, niin sinun tahtoni tapahtukoon.”

Kun hän tuli takaisin, oppilaat nukkuivat taas, heidän silmänsä eivät pysyneet auki. Hän jätti heidät nukkumaan ja meni puhumaan jumalalle vielä kolmannen kerran, sanoen samat sanat kuin aikaisemmin.

Sitten hän tuli oppilaitten luokse ja sanoi: ”Te yhä vain nukutte ja lepäilette? Hetki on tullut. Ihmisen poika kavalletaan ja luovutetaan pakanoiden käsiin. Nouskaa, nyt lähdettiin. Petturi ei ole kaukana.”

Kesken hänen lausettaan tuli Juudas, yksi kahdestatoista, mukanaan suuri joukko ihmisiä jotka olivat aseistautuneet miekoin ja nuijin. Pappisjohtajat ja kansanvanhimmat olivat heidän työnantajansa. Petturi oli sopinut merkintä: se jota hän suutelee, se se on, se heidän on pidätettävä. Hän meni suoraan Jeesuksen luokse, tervehti puhutellen häntä rabbiksi ja suuteli häntä. Jeesus sanoi: ”Ystävä, sinä teet vain mitä sinun on tehtävä.” Silloin ne tulivat, kävivät Jeesukseen käsiksi ja ottivat hänet vangiksi.

Ellei tekstinä niin musiikkina

Ehkä Wittgensteinin ajatukset tuntuvat joskus liian vaikeilta. Ei hätää! Tractatuksen loppusanat "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava" on myös sävelletty. Tässä on video.

Jos edellinen videolinkki toimi, tässä on audiolinkki.

Suunnitelma ja sen toteutus

Eiliseltä junamatkalta tarttui muistiini keskustelu, jota joku alasarjoissa pelaava jääkiekkoilija kävi puhelimessa. Erityisen kiinnostava oli lause: "Se oli hyvä suunnitelma siihen saakka, kun sitä ruvettiin toteuttamaan."

Ei vain seuraava kadunkulma

Eilen luin Jaakko Hintikkaa, varmaan kansainvälisesti tunnetuinta suomalaista filosofia. Hän kiinnitti huomiotani kysymykseen, jota olen ajatellut aivan liian vähän.

Hintikka sanoo, että useimmat eettiset kysymyksen ovat lajia: "Minne kääntyisin seuraavasta kadunkulmasta, jos aion päästä asemalle?"

Oikea vastaus riippuu ratkaisevasti siitä, minne aion kääntyä seuraavista kadunkulmista selvitettyäni tämän ensimmäisen.

Minun Raamattuni

Minun Raamatukseni taitaa jäädä vuoden 1938 käännös. Se on nuoruuteni kirja, silloinhan minä Raamattuni luin – siinä mielessä kuin Raamatun lukemisesta yleensä puhutaan.

Se on minulle rakas, ja jos osaan jotain raamatunlauseita ulkoa, ne ovat juuri tästä käännöksestä.

Viimeaikaiset askareeni Saarikosken kanssa vahvistavat tilanteen, sillä vuoden 1938 käännös oli myös Saarikosken Raamattu.

Eikä tämä ole menneisyyden ihannointia, toteamus vain. Uudet sukupolvet tarvitsevat omat sanansa ja tulkintansa.

Nostalgian käsittämättömyys

Tällä viikolla olen kävellyt vanhan kouluni ohi. Kouluvuosien nostalgiaa en ymmärrä.

Ei minun tullut nuoruutta ikävä.

Pakkasukko

En minä Pakkasukkoa mieti. Pohdin sen sijaan alhaisia lämpötiloja.

Lähdin puhumaan pukille

Osallistuinpa nettikeskusteluun, vieläpä ikään kuin vastapuolen sivuille; minulla kun kavereissa sellaisiakin, joiden kanssa ajattelen eri tavoin. Varovasti koetin raottaa meikäläisten näkökulmaa. Pian tuli vastaus, jossa minua kehotettiin puhumaan vaikka pukille.

Mutta kun lyömään ryhdytään, osaan tarvittaessa näpäyttää.

Kirjoitin: Juuri tällainen "Puhu Arto vaikka pukille" kommentointi on sitä huutelemiseen perustuvaa keskustelemattomuuden kulttuuria, jonka vuoksi osallistun aika vähän tällaisiin nettikeskusteluihin. Ei kuunnella toista ihmistä, ei mietitä hänen sanomisiaan, ajatuksiaan. Vuorotellen ollaan yksin äänessä. Ollaan varmoja siitä, että minä ja meikäläiset olemme aina oikeassa ja ne muut aina väärässä. – Lähden tästä puhumaan pukille.

Odysseian retket

Katselen Mannerheimintien liikennettä ja luen Saarikosken kääntämää Odysseiaa. Pitkät olivat Odysseuksen retket maailman merillä, mutta vielä pitemmät ovat hänen kirjansa, Odysseian, retket kaupunkien kaduilla.

Pisteet minulle 2 - 0

Yksinäisen tutkijan suuria hetkiä on se, että saa suuren auktoriteetin kiinni virheestä.

Tänään osuin toisen kerran, kohteena elämäkerran kirjoittaja Pekka Tarkka. Aiemmin olen keksinyt, ettei hän ole huomannut erästä evankeliumien Juudakseen liittyvää viittausta. Tänään oivalsin, että eräässä toisessa tekstissä Tarkka ei ole nähnyt Saarikosken kirjoittavan Laki, ei laki.

Ja kun iso alkukirjain on jäänyt huomaamatta, hän myös tulkitsee toistamiseen väärin.

Pisteet minulle 2 - 0. 

Tähän on hyvä lopettaa tältä päivältä.

Tänään: Muistelmia kuolleesta talosta

Tämän päivän saalis kirjasta Muistelmia kuolleesta talosta oli se, että "hänelläkin on ollut äiti".

Todella: kurjintakin kurjimusta joku on kantanut yhdeksän kuukautta sisällään ja kivulla synnyttänyt maailmaan - todisteeksi siitä, että jokainen ihminen on tuskan arvoinen.

Alituinen kirjaimellinen lain noudattaminen

Dostojevskia lukiessa törmäsin tähän kuvaukseen. Valitettavasti tämänkin lajin ihminen on osunut tielleni, ja vieläpä pitkäksi aikaa:

Majurimme oli sellainen ihminen, että hänen täytyi aina tehdä jotakin masentavaa, hänen oli aina takavarikoitava joltakulta jotakin, kiellettävä jokin oikeus, hänen oli aina ja joka paikassa saatava aikaan hyvä järjestys. Koko kaupunki tiesi tämän. Liikuttiko häntä, että vankilassa vapauden rajoittamiset juuri saattoivatkin aikaansaada vallattomuuksia! Mutta vallattomuuksien varaltahan on rangaistuksia — hän päätteli — eikä vankiroistojen kanssa autakaan muu kuin ankaruus ja alituinen kirjaimellinen lain noudattaminen. Siinä kaikki, mitä tarvitaan! Nämä lyhytnäköiset lainvalvojat eivät ymmärrä vähääkään, että pelkkä järjetön lain kirjaimen noudattaminen ymmärtämättä sen henkeä, johtaa vain epäjärjestykseen. »Laissa on sanottu niin, mitä muuta enää tarvitaan?» he sanovat ja ovat vilpittömästi hämmästyneitä, että heiltä vielä lain lisäksi vaaditaan myös tervettä järkeä ja rauhallista harkintaa. Erittäinkin viimeksi mainittu vaatimus näyttää monista liialliselta.

Kumisaapas ja baletti

Tänään olen tarkistanut oikeinkirjoitusta. Kirjoitusohjelma ei saa kaikkia hullutuksia kiinni. Käsipelilläkin tutkittavaa jää paljon.

Tämän päivän huvittavin saalis oli "vain myös". Nämä kaksi sanaa eivät mahdu peräkkäin kirjoitettuina samaan lauseeseen. Ne ovat keskenään niin kuin tuli ja vesi.

Niin kuin kumisaapas ja baletti.

Vapaata tulossa

Tänään olen kirjoittanut niin, että päästä nousee savu.

Parin päivän kuluttua työnantajani myöntää itselleni hieman vapaata.

Ei vastaanottajaa

Jos tästä Saarikoskesta joskus tulee valmista ja voisin lähetellä tekijänkappaleita, yhden voisin toimittaa...

Paitsi että siinä osoitteessa ei enää ole vastaanottajaa.

Ilta on hiljainen.

Kevät

Jos minä olen syksy. Ja sinä olet kevät.

Niin minä odotan sinua.

Pentti Saarikoski: En soisi sen päättyvän

Saarikoskeni kanssa

Moni on kysellyt, miten minulla sujuu Saarikosken kanssa. Aikani olen hapuillut oikeaa vastausta, mutta vihdoin olen keksinyt osuvat sanat:

Olen kuin suunnistaja. Juoksen metsän siimeksessä reipasta vauhtia tietämättä, ehdinkö rastille ajoissa.

Saman miehen kanssa

Vuosien takainen rippilapsi esittäytyi. Hän kertoi elämästään, että lapset ovat samasta isästä.

Nykyisinä aikoina sitä voi pitää sekä tavoitteena että saavutuksena.

Antiikin uni ja korvamato

Yöllä näin unta, että joku pikkulapsi kantoi mielenosoituskulkueessa Sofokleen kuvaa. Sofokles on 400-luvulla eKr. elänyt antiikin kreikkalainen näytelmäkirjailija, jonka tunnetuin teos on Kuningas Oidipus.

Korvamato oli Neil Youngin uusimmalta levyltä, mikä ei harmittanut yhtään. 

Ehkä tulkitsijalla olisi tulkitsemista.

Väärin laskettu

Tuttu päätteli matemaattisesti aivan väärin. En voinut olla huomauttamatta siitä, sillä minua on aina kiusannut, jos joku laskee tavalla, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Hän vastasi puhuneensa vertauskuvallisesti. Että hän tarkoitti metaforaa.

Mutta ei tavallisessa arkimatematiikassa ole vertauskuvia. Jos laskee, että 3+3=7, kyseessä on vain laskuvirhe. Metafora on eri asia.

Kolme on mennyt

Kuolema on hyvä myyntimies. Se tekee kaupat kaikkien kanssa.

Maaliskuuta mennään. Alkuvuoden aikana on kuollut Facebook-kavereistani kolme. Yksi on menettänyt aviomiehensä.

Heitä kaikkia ajattelen.

Epäuskon puute

Elämän isoja nautintoja on, kun saa rakennetuksi lauseen, jossa on hyvä ajatus ja jonka päälle saa tehtyä hyvä muotoilun.

Minua on aina kiusannut se, että tietyissä piireissä epäuskoa arvostetaan enemmän kuin uskoa, vaikka fundamentalistisessa muodossaan ne ovat älyllisesti ajatellen toisiaan muistuttavia vaihtoehtoja.

Tällainen ajatus syntyi: ajoittain tunnen epäuskon puutetta.