Dostojevskia lukiessa törmäsin tähän kuvaukseen. Valitettavasti tämänkin lajin ihminen on osunut tielleni, ja vieläpä pitkäksi aikaa:
Majurimme oli sellainen ihminen, että hänen täytyi aina tehdä jotakin masentavaa, hänen oli aina takavarikoitava joltakulta jotakin, kiellettävä jokin oikeus, hänen oli aina ja joka paikassa saatava aikaan hyvä järjestys. Koko kaupunki tiesi tämän. Liikuttiko häntä, että vankilassa vapauden rajoittamiset juuri saattoivatkin aikaansaada vallattomuuksia! Mutta vallattomuuksien varaltahan on rangaistuksia — hän päätteli — eikä vankiroistojen kanssa autakaan muu kuin ankaruus ja alituinen kirjaimellinen lain noudattaminen. Siinä kaikki, mitä tarvitaan! Nämä lyhytnäköiset lainvalvojat eivät ymmärrä vähääkään, että pelkkä järjetön lain kirjaimen noudattaminen ymmärtämättä sen henkeä, johtaa vain epäjärjestykseen. »Laissa on sanottu niin, mitä muuta enää tarvitaan?» he sanovat ja ovat vilpittömästi hämmästyneitä, että heiltä vielä lain lisäksi vaaditaan myös tervettä järkeä ja rauhallista harkintaa. Erittäinkin viimeksi mainittu vaatimus näyttää monista liialliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti