Tähän tapaan Pentti Saarikoski käänsi Matteuksen evankeliumia. "Kamelin on helpompi mennä läpi neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivaan kuningaskuntaan."
Joskus hän mietti tällaistakin käännöstä: "Vaikeampi on kamelin päästä taivasten valtakuntaan selvänä kuin helsinkiläiseen ravintolaan ilman solmiota."
Saarikoski käyttää suomennoksessaan "taivaan kuningaskuntaa", kun taas nykyisessä Raamatussamme puhutaan "Jumalan valtakunnasta".
VastaaPoistaSaarikosken miettimä suomennosvaihtoehto on enemmänkin posketonta huumoria kuin vakavasti otettava suomennos.
Nykyinen Kirkkoraamattu käyttää kamelivertauksen kohdalla muotoa "Jumalan valtakunta", mutta ilmaisu "taivasten valtakunta" on laajasti käytössä muualla Uudessa testamentissa.
VastaaPoistaLopullisessa Matteuksen evankeliumin käännöksessään Saarikoski käytti muotoa "taivaan kuningaskunta", mutta päiväkirjat mainitsevat tuon lainaamani ilmaisun "taivasten valtakunta". - Tämä suomennosvaihtoehto oli luonnollisesti posketonta huumoria. Saarikoski itsekin kommentoi sitä sanomalla, että se oli "minusta hyvin vitsikäs ja päätin sanoa sen viiden-kuuden grogin jälkeen".
Siteerattu kohta on Toipilaan päiväkirjojen sivulla 84.
Kirjoituksessasi 14.12.2014 kerrot syksyn menneen Pentti Saarikosken kanssa. Ja että on selvinnyt, että Jeesus oli hänen sankarinsa ja että pappeja ja kirkkoa hän inhosi. Ja vielä: Saarikoski puhui Jumalasta paljon, mutta lähestyessään ydintä, varjeli tarkoin, ettei olisi paljastanut mitään.
VastaaPoistaOlisin iloinen, jos voisit edes hiukan avata sitä, miksi Saarikoski kiinnostaa sinua.
En fanita Saarikoskea, mutta kiintoisa kirjailija hän on - ehkä aivan erityisesti silloin, kun puhuu Jumalasta.
Valmistelen väitöskirjaa Pentti Saarikosken uskonnollisesta kielestä.
VastaaPoistaLainaan omaa tekstiäni toisaalta:
On vaikea sanoa, kuka on toisen maailmansodan jälkeisen Suomen merkittävin runoilija, mutta Pentti Saarikoski on epäilemättä tunnetuin. Tosin Saarikosken maine perustuu vähintään yhtä paljon hänen ulkokirjallisiin vaiheisiinsa kuin hänen teksteihinsä. Hän nousi alkoholinkäytöllään iltapäivälehtien otsikoihin, ja tiuhaan vaihtuvat vaimot herättivät uteliaisuutta. Todella monella aikalaisella oli hänestä mielipide, vaikka hänen lukijakuntansa jäi julkiseen maineeseen nähden melko vähäiseksi. Runoilijaksi hän sai poikkeuksellisen paljon myyntimenestystä, mutta kaupallisesti lyriikka ei ole ollut Suomessa ikinä suurta liiketoimintaa.
Saarikoskessa henkilöityy jotain oleellista 1960-luvusta. Hän on niitä kirjailijoita, jotka kirjoittivat sumeilemattomasti alkoholista ja seksuaalisuudesta, hylkäsivät isiensä uskon ja vaihtoivat sen Neuvostoliitto-myönteiseen kommunismiin. Saarikoski erosi kirkosta ja puolusti jumalanpilkasta syytettyä Hannu Salamaa. Nenän pakinoissa hän heitteli ivan ja ironian piikkejä moneen suuntaan. Hänen elämäntarinaansa kuului sosialismiin pettyminen ja siitä irtaantuminen. Saarikoski joutui huomaamaan, että kirjalliset muodit vaihtuvat. Tuli aika, jolloin nuoren polven ajatuksissa hänet jo laskettiin vanhaan kaartiin.
Elämäntarinallaan Saarikoski oli siirtämässä Suomea sodanjälkeisestä ajasta uuteen vaiheeseen. Varsinkin Ruotsiin muuton jälkeen hän vaikutti siihen, mitä Suomesta ajateltiin ulkomailla.
Jo Saarikosken asema julkisuuden henkilönä ja 1960-luvun symbolina vaatii tutkimaan, millaista on hänen todellinen osaamisensa ja merkityksensä sen jälkeen, kun sen päältä kuoritaan hänen julkisuuskuvansa aiheuttama pintakuohunta.
Toisaalta Saarikoskella olisi tuotantonsa perusteella pysyvä merkitys, vaikka hän olisi elänyt koko elämänsä julkisuudesta erossa. Hän on jättänyt suomalaiseen kirjallisuuteen aidon jäljen, joka ei riipu hänen eräänlaisesta Saarikoski-brändistään.
Kiinnostava aihe väitöskirjallasi!
PoistaToivon koko sydämestäni voimia ja antoisia löytöjä Sinulle väitöskirjatyöhösi!
Torsti Lehtisen mielestä Saarikosken runoelma "Hämärän tanssit" jäi tämän henkiseksi testamentiksi. Lehtinen kirjoittaa teoksessaan "Runoilijan Jumala": "En tiedä saavuttiko Saarikoski eläessään rauhan. En tiedä uskoiko hän kuollessaan Jumalaan. Sen tiedän, että aineellisen maailman sisäpuolelta hän ei enää lopullista vastausta etsinyt."
VastaaPoistaSaarikoski kirjoitti näinkin: "Kristus on ylösnoussut./ Sitä ei voi sanoa toisin./ Siksi se on alituisena kantamuksenamme."
Nuo rivit Kristuksen ylösnousemuksesta ovat kieltämättä kiinnostavat. Valitettavasti sen lähistöllä ei ole tekstiä, josta voisi päätellä, mistä siinä on oikein kyse, liittyvätkö sanat uskoon vai ihmiskielen rajoihin.
VastaaPoistaPätevien päätelmien jostain yksityiskohdista on välillä vaikeaa. Joka tapauksessa tutkimukseni tekee selväksii, että Raamattu on ollut Saarikoskelle paljon merkittävämpi kirja kuin kukaan on aavistanut.
Yleiskuvaksi sopii tämä jo kertaalleen kirjoittamani ja sinun lainaamasi: "Jeesus oli hänen sankarinsa. Pappeja ja kirkkoa hän inhosi. Saarikoski puhui Jumalasta paljon, mutta lähestyessään ydintä, hän varjeli tarkoin, ettei olisi paljastanut mitään."