Vaikeneminen

Himmeä blogi vaikenee. Ehkä joskus tulee aika, että se on syytä nostaa eloon. Nyt sen aika on mennyt.

Arto Köykän blogi: "Himmeä pimenee" 29.8.2016

Ilman kummituksia

Olin yötä Ruotsin puolella eli länsipuolella Tornionjokea. Illalla hotellin pitäjän sanoi, että yöpymispaikkani oli entinen pappila.

Aamulla hän kysyi, olinko nähnyt pappilassa kummituksia tai edes pelännyt niitä.

Kyselin, miksi olisi pitänyt.

En ruvennut selittämään, että tässä on jonkinlaisesta pappilassa asumisesta kohtuullisesti kokemusta.

Uusateismijuttuni valmistui

Kesällä lupasin palata uusateismiin, kun olen paremmin valmistautunut. Jos aihe kiinnostaa, perehtymisen voi aloittaa täältä. Siellä on myös linkki tutkielmaani.

Syvässä kumarassa

Olen aina tiennyt asioihin perehtyminen tuottavan tunteen siitä, ettei tiedä juuri mitään. Tietääkseni jo Sokrates opetti tätä.

Mutta sittenkään en olisi arvannut, että tällä tiellä joutuu painumaan näin syvään kumaraan.

Kaikki linnut ovat kuukkeleita

Kaksikymmentä vuotta sitten istuin syyskuista sunnuntaiaamua pudasjärveläisellä nuotiopaikalla ja ihmettelin lintua, joka uskalsi tulla poikkeuksellisen lähelle, kahden tai kolmen metrin päähän.

Kotona katsoin lintukirjasta, että lintu oli kuukkeli.

Nyt pitelen pullasta kiinni, jotteivät varpuset söisi pullaani, kun juon kaupunkiterassilla kahvia.

Kaikista linnuista on tullut kuukkeleita.

Nyt

Hiljaista kaikki. Kädessä hyvä kirja.

Muuta en tarvitse.

Miehityksen vuosipäivä

Tämän päivämäärän muistan joka vuosi. Tämä on erityinen päivämäärä.

Luultavasti mikään yhteiskunnallinen tapahtuma ei ole pysäyttänyt minua niin kuin vuoden 1968 Tšekkoslovakian miehitys. Olin vielä lapsi, mutta nuoruus välkkyi jo mielessä.

Oli Prahan kevät ja toivo paremmasta. Elokuussa tulivat panssarit. Toivo tukahtui. Valheilla seliteltiin.

Suomalaisen ja virolaisen häpeä

Jotenkin on häpeällistä, kun suomalainen ja virolainen puhuvat keskenään englantia.

Ilokseni huomasin, että hyvin ymmärtää ainakin tuttuja asioita, kun kumpikin puhuu omaansa.

Virolaisten uni

Tartossa olen miettinyt Viron historiaa. Näyttää siltä, että virolaisilla ei ole neuvostomiehityksen ajasta mitään kerrottavaa. Se on vain paha uni.

Väkivallalla ei hurmata ihmisen sisintä.

Kutsu

Kuulin nimeäni kutsuttavan Tarton keskustassa.

Kyllähän se mukavalta tuntuu.

Arto Köykän blogi: Hitler katsomassa Mikki Hiiri -elokuvia 13.8.2916

Naisten kuulantyöntö

Naisten kuulantyöntökään ei ollut huono vaihtoehto.

Heräsin klo 4 siihen, ja kolme työntöä riitti sen muistikuvan vahvistamiseen, että olympialaisia käydään yhtä paljon apteekissa kuin stadionilla.

Perseidit

Perseidit voisivat olla hyvä sisältö tulevalle yölle. Tähtiä ei ole maailmassa koskaan liikaa, ei myöskään toivomista.

Kun yöllä ei saa unta

Vastasin kyselyyn, millaiset asia askarruttavat minua öisin, kun en saa unta.

Yleensä saan hyvin unta, mutta vastasin kuitenkin.

Mietin, milloin ryhtyisin lukemaan kahdeksannen kerran Karamazovin veljeksiä. Tai: kenet Barca voisi ostaa hyökkyskalustoonsa, kun niillä on jo Messi. Suarez ja Neymar? Olisiko huomenna sopiva päivä maalata liiteristä viimeinenkin seinä?

Tauon jälkeen

Pitkän pitkän tauon jälkeen olen päässyt kiinni vapaavalintaiseen fiktioon.

Modernilla espanjalaisella kirjallisuudella lähtee. Käsissäni on Antonio Muñoz Molinaa.

Sama rytmi

"Vapaus, veljeys ja tasa-arvo." "Isä, Poika ja Pyhä Henki." "Isä, poika ja Tekniikan maailma."

Eikös vain: kaikissa rytmi on sama.

Turkka oli osa paikallista kansallismaisemaa

Täällä Jouko Turkan kotisijoilla hänen kuolemansa tuntuu koskettaneen yllättävän paljon. Syynä lienee se, että hän on ollut osa pirkkalalaista kansallismaisemaa. Hänet on nähty juoksulenkillä ja ajamassa polkupyörää.

Hänessä on myös jotain saarikoskimaista. Häntä on aikanaan paheksuttu eikä hänen kaikkia töitään ole ymmärretty. Jälkeenpäin kuitenkin hänen ehdottomuuttaan kunnioitetaan.

Löysin Saarikosken teksteistä yhden Turkka-maininnan. Siinä hän kommentoi Turkan Joensuu-kautta: "Joensuussa jatkuu riita; minä olin alun alkaen sitä mieltä, ettei Turkan kannattaisi ruveta poliitikoksi, mutta minkä hän sille mahtaa."

Poikkeuksellinen käytäntö

Olin matkalla, ja tarkoitukseni oli tehdä ateismia koskevia merkintöjä. Kynä kuitenkin puuttui.

Menin kioskille ostamaan kynää. Myyjä sanoi: "Ota tuosta. Ne ovat ilmaisia."

Viimeinen kuukausi

Elokuu alkoi. Vielä on kolmekymmentäyksi päivää aikaa tehdä kaikki.

Kiitoksen sana

Tänään sanoin kauppiaalle kiitoksen sanan: "Palvelualttiutesi ei ole enää tästä maailmasta."

Tällaisiakin asioita tapahtuu.

Kaupan kassalla

Kaupan kassalla totesin, ettei minulla ollutkaan niin paljon rahaa, että olisin voinut maksaa kaikki ostokseni.

Takaani kuului ääni: "Minä voin maksaa."

Vanha tuttuhan se siinä. 

Lupasin hänelle sen ilon, että en jäisi kiitollisuudenvelkaan. Ottaisin vain tarjouksen vastaan.

Joku kestää aikaa

Tänään voisin kirjoittaa muutaman rivin Tertullianuksesta, joka kuoli vuonna 230.

Muutamien sanomiset vain kestävät aikaa.

Yksi haukkaus riitti

Ostin elämäni huonoimman sämpylän. Kävin katsomassa tiskiltä, mitä olin valinnut. Vahingossa olin ottanut gluteiinitonta.

Yhdellä haukkauksella oli syntynyt myötätunto kokonaista ihmisryhmää kohtaan.

ID/DS

Käytiin Mustalahden satamassa kahvilla ja ihailemassa vanhoja autoja. Ehdoton suosikkini oli vuoden 1973-mallinen Citroën ID/DS, joka on maailman kauneimpia sarjavalmisteisia henkilöautoja.

Yksi vanha tuttu käveli vastaan. Saatoin sanoa, että Saarikosken ollessa telakalla minäkin voin kävellä satamassa muuten vain.

Ei voinut kuunnella

Tulipa tämäkin päivä. Radiosta tuli niin vastenmielistä tekstiä, että oli pakko kääntää kanavaa.

Juontaja kertoi siitä, kuinka joku jossain oli päättänyt tehdä ihmisnahasta...

Tämän enemmpää en voinut. En kuuntele tuollaisia, en millään, en sittenkään vaikka asia ankarasti tuomittaisiin.

Siinä vain menee minun rajani.

Weberin piste

Olen tullut kotiin yövyttyäni pari yötä hyvin lähellä Weberin pistettä. Käsite tarkoittaa väestöllistä keskipistettä, johon määritellyn alueen asukkaiden yhteenlaskettu etäisyys on lyhin.

Suomessa Weberin piste on Hauholla. Sieltä se vaeltaa kilometrin vuodessa etelää kohti.

Ovatko joutsenet kauniita vai diivoja?

Mökkirantaan ui kaksi joutsenta. Ne ovat kauniita lintuja. Minä pidän niistä.

Saarikosken kuolinpäivän aamuna julkaistiin Helsingin Sanomissa hänen viimeinen tekstinsä. Siinä hän kirjoitti: "Joutsenista minä en erityisemmin pidä, ne ovat jotenkin yläluokkaisia lintuja, diivoja, tietoisia omasta kauneudestaan, tai kauneudesta jonka ihminen niille on antanut, mutta kun ne lentävät se tekee taivaan kauniiksi."

Purjehdusreissulla opittua 3/3

Kävin Porvoossa, ja veneitä oli paljon.

Purjehtimiseen tutustuttuani en pidä moottoriveneitä juuri minään. Niin kuin jalkapalloilija katsoisi jääkiekkoa tai perhoskalastaja tavallisia virvelimiehiä.

Aivokäyrän ja nimmarin yhteys

Olen huomannut, että nimikirjoitukseni kaaret ovat vuosien varrella loiventuneet ja madaltuneet.

Sille käy kuin aivosähkökäyrälle. Lopulta on jäljellä yksi viiva ilman mutkia.

Tilapäiset edut

Eilen vakuutuin jälleen siitä, että ei vain ihmissuhteissa yleensä vaan myös kaupallisessa suhteissa on viisainta rakentaa pitkää ja kestävää luottamusta. Tilapäisten etujen perässä kanssa ei paljon kannata juosta.

Purjehdusreissulla opittua 2/3

Siteeraan ulkomuistista Paavo Haavikkoa: "Myötätuuli, myötätuuli. Eikö se vienyt myös foinikialaiset."

Taisi kuitenkin olla sivutuuli. Se kuljettaa paremmin.

Purjehdusreissulla opittua 1/3

Purjehdusreissulla opittua: "Taikauskoisuus tuottaa huonoa onnea."

Purjehduksen jälkeen

Tulin purjehtimasta.

Hienoa oli. Aivan kuin olisin käynyt kirkossa

Ilmoitus

Olen lähdössä purjehtimaan.

Uusateismin heikkous

Loppukesästä paneudun vielä neljään uusateismin pohjalta kirjoitettuun kirjaan, johon suomalaiset vapaa-ajattelijat ovat viime vuosina rakentaneet oman uskonsa.

Niiden heikkous on niiden kyvyttömyys ymmärtää uskonnollista kieltä.

Islantilaiset

Joskus ymmärtää kaiken, vaikka ei ymmärrä sanaakaan. 

Islantilainen jalkapalloselostaja oli täyttä huutoa elämän peruskokemuksen äärellä, kun Islanti selvisi jatkopeleihin viimeisen sekunnin maalilla.

Euroopan kapea reviiri

"Eurooppa on minun reviirini", kirjoitti Saarikoski ja perusteli sitä, miksi hän ei juuri käynyt oman mantereensa ulkopuolella.

MM-kisoihin verrattuna EM-kisat ovat vaisumpi tapahtuma. Latinalaista Amerikkaa ja Afrikkaa on vähän ikävä.

Piste on suosikkini.

Tuoreiden lehtijuttujen mukaan nuoret karttavat viesteissään pistettä, koska se tuntuu tylyltä. Tämä voi hyvinkin olla totta, ja se on otettava huomioon heidän kanssaan kommunikoidessaan, pitääpä ajatuksesta tai ei.

Minulle piste on välimerkeistä suosikkini. Se kertoo täsmällisyydestä. Se ei huuda niin kuin "!". Se ei veny eikä vanu niin kuin jokin hymiö.

.

.

Silppuriin mennyttä

Olen vienyt Saarikoski-monisteita roskiin ja vieläpä silppurin kautta.

Kirjat ovat kiivenneet lattialta siististi hyllyihin. Tiedän, että ne tulevat sieltä takaisin, mutta ne saavat olla vähän aikaa siellä.

Ukrainan suru

Ennen kisoja nähdyssä haastattelussa ukrainalaispelaaja sanoi joukkueen haluavan tuoda iloa vaikeuksissa olevalle kansalleen.

On vähän surullinen olo, kun joukkueella on jo kaksi tappiota.

Hiljalleen

Jätettyäni väitöskirjan esitarkastukseen olen ensitöikseni istuutunut keinutuoliin.

Huomenna voisin jo vähän kiikkua.

Kisojen välissä

Toissa keväänä silloinen ohjaava professorini Simo Knuuttila oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt aloittaa jo jalkapallon MM-kisojen aikaan, mutta sanoin, että Saarikoski sai odottaa niiden yli.

Aina ei kannata uskoa viisaampiaan. Olin oikeassa.

Hyvin ehdin. Tavoitteena oli ajoittaa työ MM-kisojen ja EM-kisojen väliin.

Hyvin ehdin. Jätin paperi tänään iltapäivällä ja ensimmäinen peli on vasta illalla.

Rastas

Kaunis lintu hyppelehti pihalla.

Ja minä riensin tiedostoihini tutkimaan, mikä se oli.

Räkättirastas.

Vai niin.

Saksasta iloa

Kun keväällä tultiin ylioppilaiksi, elokuussa lähdettiin kaverin kanssa reilaamaan.

Saksa ei ollut koulussa suosikkiaineemme, mutta jostain matkalta kuitenkin lähetettiin lukion saksan opettajalle postikortti: "Täällä Euroopassa me hyvin tyytyväisiä olemme, kun meidän koulussa kolme vuotta saksaa lukea täytyi."

Taas tänään se tunne osui, kun tankkasin yhtä saksankielistä kirjaa ja sain siitä jotain selvääkin.

Sai ottaa viisi naurista

Saarikoski sai minut ajattelemaan 1300-luvulta peräisin olevaa ruotsalaista maakuntalakia, jonka mukaan toisen naurismaalta sai ottaa tarpeeseensa enintään viisi naurista ilman, että rangaistiin teosta. Jos otti enemmän kuin viisi ja joutui kiinni itse teosta, tuli maksaa sakkoa yksi äyri.

Ehkä tulee ikävä

Nyt jo lasken päiviä, mitä ehdin Saarikoskeni kanssa tehdä.

Tuleekohan meillä toisiamme ikävä, kun jätämme toisemme? 

Hain kaupasta laitteen

Kesä menee ja Saarikoski pidättelee minua sisällä.

Käväisin kerran ulkona, hain kaupasta laitteen ja ostin jäätelön.

Ehkä vielä joskus on tulossa jotain muutakin.

"Aina yleensä"

Eivät kaikki Saarikoskenkaan ilmaukset ole niin erinomaisia. Eino Leino -kirjassa on yksi kelvottomimpia ilmauksia. Saarikoski kirjoittaa "aina yleensä" ja kahdessa sanassa kumoaa itsensä, ei luo edes paradoksia vaan puhuu pelkkää hölynpölyä.

Tänään kuulin jonkun niin sanotun asiantuntijan kommentoivan televisiossa työmarkkinatilannetta sanoilla "aina yleensä".

Mopotytöt puomilla

Mopoilevia tyttöjä katsellessa tulee aina nostalginen olo.

Siinä ne mennä vaappuvat niin kuin olisivat puomilla.

Ei ole kauan siitä, kun niitä kastettiin valkoisessa mekossa.

Jotain muuta käteen

Minä jo niin mieluusti laskisin nämä paperit käsistäni.

Ottaisin käteeni hyvän kirjan, virvelin tai nuotiopuun, jonka tuikkaisin tuleen.

Voimaa tyhjästä

Kesällä olisin lähdössä purjehtimaan. Odotan sitä.

Olen ollut kerran purjeveneessä, ja se tuntui ihmeelliseltä. Vene tuntui loihtivan voimansa tyhjästä.

Taudin jälkeen

Tässä pienen taudin jälkeen opettelen hiljaa kävelemään.

Kaikki on turhaa, ellei ole terveyttä.

Olen sen kyllä tiennyt. En tarvitse muistutuksia.

Puoliammattilaisuuden uusi tulkinta

Shakin suomalainen suurmestari Jouni Yrjölä sanoi: "Olen tavallaan puoliammattilainen. Ellei minulla olisi shakkia ja sen tuomia ystäviä, olisin juonut puolet palkastani."

Voihan sen noinkin sanoa.

Linnut laulavat rumia

Linnut laulavat kauniita, mutta taitavat enimmäkseen tarkoittaa rumia: "Nää on mun maita. Älä tule tänne."

Kaikilta piilossa

Juuri tätä kirjoittaessani yksikään maailman kuudesta miljardista ihmisestä ei tiedä, missä minä olen.

Kesämökillä vain, mutta on se silti outo ajatus.

Plus miinus nolla

Tuoreimmassa Tekniikan maailmassa on ladottu päällekkäin kaksi juttua. Toisen otsikkona on "Robotit etsimään elämää avaruudesta" ja toisen "Miten Maa kätketään muukalaisilta."

Tätä jo voi sanoa plus miinus nollaksi.

Viisaan ihmisen pahoinvointi

Saarikosken ansiosta olen tutustunut muutamiin kiinnostaviin ihmisiin. Yksi heistä on eläkkeelle jäävä Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Hannu K. Riikonen, jonka laaja yleissivistys ja kuiva huumori ovat tehneet vaikutuksen.

Tuntuu siltä, että vain ekonomiaa ymmärtävä insinööri-Suomi on tuhoamassa näiden ihmisten yllä pitämän elämän, vaikka juuri se pitää tämän maan asuinkelpoisena.

Tässä on yksi hänen tuoreen haastattelunsa miettimistä ansaitsevista ajatuksista: ”Olen tuskin koskaan voinut yhtä huonosti kuin silloin, kun piti arvioida työtovereiden suorituksia uutta palkkausjärjestelmää varten.”

Sitkeä, seikkaperäinen puhelu

Junassa takanani istunut nainen puhui koko matkan Helsingistä Hämeenlinnaan raskaudestaan ja tulevasta synnytyksestään. Jutut olivat niin sanotusti seikkaperäisiä.

Minä hyppäsin junasta. Puhelu jatkui.

Valamossa seisoi heikkovoimainen mies

Elämänsä viimeisinä aikoina Saarikoski osallistui Valamon luostarin palveluksiin. Hän puhui niiden rauhoittavasta vaikutuksesta.

Ihmettelen vain, millä voimin hän jaksoi seistä, kuoleva mies.

Vakoiluromaanit ja Jumala

Kirjoitin kummallisen lauseen: "Agenttina voi olla myös Jumala."

Ehkä se tuntuu vähän ymmärrettävämmältä, kun tietää, ettei kyse ole vakoiluromaanista, vaan passiivilauseeseen piilotetusta tuntemattomasta tekijästä.

Isävainaan DNA

Liiteriä tyhjennettäessä löysin vanhan letkun, jota isä joskus käytti lappona saadakseen polttoaineen siirtymään toisesta säiliöstä toiseen. Hän imi letkun täyteen ja syljeskeli sitten bensat suustaan pois.

Ajattelin, että tuota letkua ei voi heittää pois. Siinä voi olla isävainaan DNA:ta.

Tärkeimmät opit ovat yksinkertaisia

Kun alkaa tulla virheitä, on väsynyt. Kun on väsynyt, pitää mennä nukkumaan. Näin yksinkertaista se on.

Helppoa ajan säästöä

Laskujeni mukaan ovat menossa neljännet jääkiekon maailmanmestaruudet. On ollut naisten, kahdet junioreiden ja nyt aikuisten miesten. Pohjois-Amerikassa näitä ei lasketa MM-kisoiksi ollenkaan, joten heillä on ehkä menossa vielä viidennet.

Kyllästyttää, mutta sehän on hyvä vain. Tulee paljon aikaa tehdä jotain tärkeämpää.

Karjalan laulumaille

Kevään ensimmäisen kesäpäivän olen istunut Penan kanssa sisällä.

Mieleni tekisi jo sanoa: "Mitäpä lähtisit sinne Karjalan laulumaille. Eiköhän tämä ole nähty."

Vähällä järjellä

Olen muokannut vanhan Ruotsin sanoja, jotka hän lausui pojalleen: "Oi voi, etpä tiedä kuinka vähällä järjellä väitöskirjoja kirjoitetaan." 

Vain yksi asia

Leicester voitti.

Ei mulla muuta.

Oravat juoksevat peräkkäin

Oravat juoksevat peräkkäin puussa. Ne leikkivät tai ovat tosissaan. Niiden kasvojen ilmeet eivät kerro.

Olisiko tuo rakkautta? Olisiko tuo kevät?

Saarikosken Pena sai vähän vapaata

Annoin Saarikosken Penalle puoli päivää vapaata ja käskin hänen mennä toimittelemaan vähän omia asioitaan.

Sen sijaan tyhjentelin oman tehtävälistani kolmostason asioita, ei niitä kiireellisimpiä, mutta niitä jotka ovat pitkään kolisseet pussin pohjalla minua kiusaamassa.

Aloittaisin sanalla "jalkapallo"

Ehkä joskus pääsen siihen, että voin puolustaa väitöstilaisuudessa väitöskirjaani.

Tapahtuman aluksi väittelijä pitää lyhyen luennon, joka liittyy hänen tutkimukseensa.

Mahdollisesti aloittaisin sen sanalla "jalkapallo". Se ei olisi edes kovin keinotekoista.

Lankesin urheiluun

Loppuillaksi lankesin urheiluun.

Ehdottomana futismiehenä minun on tunnustettava, että jääkiekko kiinnosti enemmän kuin Realin ja Cityn nyhjääminen.

Yksi poikkeus vahvistaa tuhat sääntöä.

Kirjoituksia kellarista

Dostojevskin Kirjoituksia kellarista voisi olla ensimmäisiä kirjoja, joihin tartun, kun vapaudun Saarikoskestani.

Olen lukenut sen kahdesti, mutta jälkimmäisestä kerrasta on jo kolmikymmentäviisi suotta. 

Se on liian pitkä aika.

Etukäteen puhuminen

Kovasti kysellään siitä, milloin minulta tulee valmista. Olen sanonut, että tekojaan ei pidä mainostaa etukäteen.

Eikä niistä kannata paljon puhua jälkikäteenkään. Jos niillä on jotain merkitystä, ne kyllä puhuvat itsestään.

Matkan jälkeen

Hiljakseen käynnistelen tässä. Ei se heti matkan jälkeen lähde.

Irlannin summa

Irlannin matkan summa: 

Ystävällisiä ihmisiä. Laadukasta musiikkia. Ruokaa, joka maistui Englannin kanaalilta. Jalankulkijoita, joita punaiset valot eivät mitenkään estäneet. Hämmästyttävän vähän poliiseja.

Valloittavia korvamatoja

Andeilta kotiuduttuani en ole ollut yhtä sydämeen käyvän musiikin ympäröimänä kuin täällä Dublinissa. Sitä kuulee kaduilla ja baareissa. Tuntuu, että kaikki on hyvää.

Bonuksena on, että jostain selittämättömästä syystä heti tänne tultuani alkoi päässäni soida korvamatona U2:n I still haven't found what I'm looking for. 

Anna Livia

Saarikoski antoi nuorimmalle tyttärelleen nimeksi Anna Livia Dublinia halkovan Liffey-virran mukaan.

Tuossa se Anna Livia virtailee kahden kaupunkipuoliskon väliin litistyneenä, kuin sauma joka on pullahtamassa sijoiltaan pois.

Aikakoneessa

Ensimmäiset tunnit Dublinissa.

Liffey-joki on nähty. Yritän tässä opetella hupsua saarivaltioiden takaperoisuutta.

On kuin olisi mennyt aikakoneella kahdenkymmenen vuoden taakse.

Kaksi mustaa raitaa

Tässä päivässä on kaksi mustaa raitaa. Ajattelen kahta Kesälahdella junan alle jäänyttä 15-vuotiasta tyttöä.

En totu näihin, en sittenkään vaikka ne olisivat vain uutisia toiselta puolelta Suomea.

Vuorten rauha

Usein mieleeni tulee ajatus, että Saarikoski sanoi tuon asian näin.

Sanoi esimerkiksi näin: "Illan harmonia on kauhun tasapainoa minussa / mutta rauha on syvemmällä, vuorten rauha / ei ole minkään uhan alainen".

Takki auki

Ulkona kävellessä jaksan harvoin napittaa takkini nappeja.

Juuri tänään tuntuu siltä, että huhtikuussa voi parhaimmillaan olla yksi hyvä puoli. Kevättuuli hellästi hyväilee puseron alta.

Lyhyt huomautus jumalapuheesta

Emme me puhu Jumalasta. Me jokeltelemme.

On vaatinut aika paljon lukemista ja fundeerailua, jotta tämä pälkähti päähän.

Pullon suusta

Kummallisia lapsuudenmuistoja pulpahtelee esiin, niin kuin sekin että oli hienoa päästä miesseurassa kaupoille. Sai limonadin. Vielä tärkeämpää oli, että sai juoda pullon suusta.

Oli se niin miehekästä.

Savusaunan lämmittäjä

Huhtikuun ensimmäinen päivä.

Jonain muuna päivänä työpaikkailmoitus savusaunan lämmittäjästä olisi voinut kiinnostaa vaikka kuinka paljon.

Täältä tullaan elämä

Katselin 1970-luvun nuorison kulttielokuvan Täältä tullaan elämä. Sen suosiota kuvaa, että Järvenpäässä sen liput menivät aikaan mustaan pörssiin

Elokuva on kestänyt aikaa erinomaisesti. Jos elokuvan nuorille laittaisi kännykät käteen, kaikki olisi niin kuin nykyään.

Tyrmistys

Viikko sitten valitin kolunneeni neljän tunnin ajan kahta laatikkoa löytämättä etsimääni.

Tänään tyrmistyin sitä, että olin löytänyt jo kaksi kuukautta sitten ja unohtanut.

Katri-Helenalta opittua

Katri-Helenalta opittua: "Ainoa keino hallita julkisuutta on pitää suunsa kiinni."

Katri-Helena on muutenkin virkeä mummi.

Olen aina sympatiseerannut, vaikka musiikkia en ole kuunnellut. Vasten auringonsiltaa on kuitenkin iskelmägenren parhaita.

Keittiöjakkaran näkymät

Tänään sieppaamani herkkulause: "Kun keittiöjakkaralle kiipeää, ei voi olla huomaamatta mitä naapurissa tapahtuu."

Nuorallatanssija

Osaan ulkoa Ludwig Wittgensteinin ajatuksen: "Rehellinen uskonnollinen ajattelija on kuin nuorallatanssija. Jalkojen alla oleva pohja on kapein mahdollinen, mutta sillä voi kulkea."

Minun nuorani on viritetty kiirastorstain ja pääsiäisaamun väliin.

Arvo Pärt

Kuuntelen radiosta Arvo Pärtin Miserereä.

Se on siltä Pärtin levyltä, jonka aikanani ostin Bostonista ja jonka kuultuani enin osa musiikista alkoi tuntua auton kojetaulun narinalta.

Televisio kiinni

Mies ei tiennyt tietokilpailussa, kuka on kirjoittanut Seitsemän veljestä. Suljin television. Sellaista ohjelmaa meillä ei katsota.

Sain tyhjän tehdyksi

Eilinen päivä oli taas niitä päiviä.

Kolusin neljä tuntia kahta laatikkoa. Toisessa oli yksi pieni löytö, ja toisesta oli pakko tunnustaa, että etsimäni on jossain muualla.

Koetan lohduttautua sillä tavoin, että sain tyhjän tehdyksi.

Yksikätinen aplodeeraamassa

Eräät zenbuddhalaisuuden sanaleikit ja paradoksit rimmaavat hyvin kristinuskon kanssa.

Esimerkiksi tämä miellyttää minua: "Millainen ääni siitä tulee, kun yksikätinen lyö käsiään yhteen?"

Viisas nainen kuoli

Viisas nainen kuoli 83-vuotiaana, kotiinsa, onneksi.

Ikävähän tässä tulee.

Viisas mies kuoli

Facebook-kavereistani vanhin kuoli 80-vuotiaana, viisas mies.


Ikävähän tässä tulee.

Sukeltamisen hyvät puolet

Kahden vuoden sukelluksessa on ehdottomia hyvä puolia:

Ei tarvitse olla kahdessa tai peräti kolmessa paikassa yhtä aikaa. Ei joudu valitsemaan, lähteekö liian aikaisin vai tuleeko paikalle liian myöhään.

Kukaan ei tivaa eikä vaadi olemaan valmis.

Ei tarvitse osallistua mihinkään, mistä ei ole todellista apua. 

Vaikuttavia nimiä

Franz Beckenbauer, Martin Heidegger, Immanuel Kant, Karl-Heinz Rummenigge, Bastian Schweinsteiger ja Ludwig Wittgenstein.

Nimet on mainittu aakkosjärjestyksessä. Kolme heistä on filosofeja, kolme jalkapalloilijoita.

Isän valtakunta on kuin nainen

Johanneksen evankeliuminkin todistuksen mukaan Jeesus teki ja sanoi paljon sellaista, jota kukaan ei merkinnyt muistiin.

On perin vähän ikkunoita tähän tuntemattomaksi jääneeseen Jeesuksen.

Yksi ikkuna on apokryfinen Tuomaan evankeliumi, joka löydettiin Nag Hammadista vuonna 1945.

Tutkijat pitävät mahdollisena, että seuraavat sanat olisivat peräisin Jeesukselta: "Isän valtakunta on kuin nainen, joka kantoi täysinäistä jauhoruukkua päänsä päällä. Kun hän kulki tietä pitkin ja oli vielä matkan päässä kotoa, ruukun kädensija särkyi, ja jauhot valuivat hänen taakseen tielle. Nainen ei tiennyt sitä, sillä hän ei havainnut vahinkoa. Kun hän saapui kotiinsa ja laski ruukun maahan, hän huomasi sen tyhjäksi."

Kirjoitusta kuudella sormella

Niin ikään Tiede-lehdestä on peräisin se tieto, että kuudella sormella kirjoittaa yhtä hyvin kuin kymmenellä. En olekaan ikinä ymmärtänyt, mitä hyötyä mahtaisi olla nimettömästä ja pikkusormesta.

Minä kirjoitan kahdella sormella. Niilläkin tulee tekstiä nopeammin kuinpääni ehtii ajatella.

Miksi jää on liukasta?

Tuore Tiede-lehti tuli tänään. Saarikosken salaisuuksia ihmettelevää rohkaisee tieto siitä, että edes fyysikot eivät osaa selittää kaikkia oman alansa yksinkertaisia asioita.

Selittämättä ovat esimerkiksi jään liukkaus ja se, miksi ihminen osaa ajaa polkupyörällä.

Hampurilaismainosten informaatio

Kävin laatikolla, ja päivän ainoa posti oli hampurilaismainos.

Paavo Haavikko sanoi tästä jotain. Hän sanoi jotain sellaista, että mikään informaatio ei ole niiden puiden arvoista, jotka on kaadettu informaation sisältämän paperin tuottamiseen.

Haavikko ei ole aina oikeassa, mutta tällä kertaa on.

Nukahdus

Nukahdin sohvalle, kun piti sanoa jotain.

Einsteinin kaava ei ole Einsteinin

Radiota kuuntelemalla oppii. Kuuluisa fysiikan kaava E=mc² ei olekaan Einsteinin keksintöä.

Ensimmäisenä sen on esittänyt fyysikko Henri Poincaré.

Oleellista ei ole niinkään se, kuka keksii, vaan kuka osaa laittaa ajatukset lihoiksi.

Vetäytyminen kärsivästä ja rämpivästä

Elämä on myös moraalinen kysymys. On ratkaistava se, tekeekö juuri sitä, mitä on milloinkin tehtävä.

Kärsivässä maailmassa ja rämpivässä maailmassa olen vetäytynyt kahdeksi vuodeksi tutkimaan juoppoa runoilijaa, joka kuoli yli kolmekymmentä vuotta sitten, ja sitä miten tässä ajassa on mahdollista puhua Jumalasta.

Jalkapallosatu

Tänä vuonna Englannin valioliiga on kuin suurta satua. Oma suosikkini West Ham voitti juuri Tottenhamin ja on korkeammalla sarjassa kuin koskaan tässä vaiheessa kautta.

Pikkuinen ja köyhä Leicester keikkuu edelleen kärjessä.

Syksy, kevät ja odotus

Olen miettinyt Saarikosken komeinta lausetta.
Tässä on yksi ehdotus:

                 Jos minä olen syksy. Ja sinä olet kevät. 
                 Niin minä odotan sinua.

Venettä tyhjentäessä

Viime aikana olen käyttänyt tällaista ajatusta: olen varmaan pitkällä, mutta en tiedä, olenko lähellä.

On kuin venettä tyhjentäisi. Ensin käyttää ämpäriä, ja veden vähenemisen voi nähdä joka liikkeellä. Sitten on vaihdettava kauhaan, ja sekin tuntuu sujuvan. Lopulta on jäljellä liruja, jotka nekin on saatava pois, mutta juuri niiden saalistaminen vaatii saalistajan vainua, kärsivällisyyttä ja tarkkaa kättä.

Ei edes itseäni huvittava arvoitus

Juuri nyt en osaa parempaakaan kuin kehitellä "ei edes itseäni huvittava" -tyyppisen arvoituksen.

Mikä se on, kun sen menettäminen tekee kipeää, vaikka sitä ei olisi halunnut alkuaankaan saada.

Viisaudenhammashan se.

Katusoittajien fyysinen ponnistelu

Eilen annoin Helsingin Aleksanterinkadulla pari lanttia katusoittajille. Vetelivät musiikkia sellaisella tempolla, että kyllä olivat rahansa ansainneet.

Tuollaisissa asioissa on pakko laskea arvoa myös fyysiselle ponnistelulle.

Kaikkeinpyhin

Tänään olen miettinyt muinaisen Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhintä. Se oli tyhjä ja pimeä paikka.

Se on sangen erikoinen ratkaisu, ei lainkaan keksitty vaan selvästi koettu.

Luikautti omiaan mukaan

Saarikoski osasi olla myös kelmi ja pilailla lukijoidensa kustannuksella.

Hän suomensi valikoiman antiikin Kreikan runoutta otsikolla Jalkapolku. Sinne sekaan hän muina miehinä luikautti omia runojaan.

Onko Dostojevski mainittu?

Minulla on sellainen tapa, että saadessani käsiini henkilöhakemistolla varustetun kirjan tarkistan ensimmäiseksi, onko Dostojevski mainittu.

Jos ei ole, kirja tulee auttamatta luokitelluksi osastoon "ei kovin tärkeä".

Nolo tilanne

Kun on ensimmäistä kertaa uudessa kirjastossa uuden lainauskoneen äärellä ja koneeksi sattuu juuri se, joka on rikki.

Niin onhan se hämmentävä ja nolo tilanne.

Hidastamisen vaikeus

Tuossa läheisellä maantiellä nopeusrajoitus on pudonnut kuudestakympistä viiteenkymppiin.

Reaktioista päätellen on iso määrä ihmisiä, joille noinkin vähäinen hidastus on ongelma.

Vielä alemmaksi

Hän kertoi kuvitelleensa huonoimman mahdollisen ja päätyneensä sen alle.

Sitten hän sanoi: "Suurin virhe oli, että minun olisi pitänyt ymmärtää sen olleen positiivinen yllätys."

Kuuntelin hetken ja ehdotin, että lopetetaan tämä ja puhutaan jostain muusta.

Väärin laskettu

Hän kysyi, missä kohdin oli laskenut elämänsä kanssa väärin.

Oliko vika jo lähtöarvoissa tai valitussa yhtälössä? Oliko desimaalipilkku väärässä kohtaa vai oliko hän erehtynyt yhteenlaskussa? Oliko hän vilkaissut toiseen pöytään, kun olisi pitänyt tarkistella vain omia laskelmiaan? Jospa rivit olivat sekaantuneet.

Katsoin häntä ja sanoin: en tiedä, juuri näihin kysymyksiin olen huono ihminen vastaamaan.

Tavoittamaton kuin kala

Monen monta kertaa pysähdyn jonkin Saarikosken lauseen kohdalla ja ihmettelen, miten hienosti hän osaa sen sanoa.

Niin kuin tämäkin, kun hän kuvailee naista, joka lopullisesti poistui hänen elämästään olematta siinä elämässä ikinä läsnä: ”Hän on tavoittamaton, kuin kala, vedessä silloin kun aurinko keskikesällä on korkeimmillaan.”

Huutomerkit, yäk!!!

Vilkaisin Eero Huovisen kirjaa. Hän jakaa ajatukseni huutomerkeistä. Ellei huutomerkki ole jossain onnittelussa, toivotuksessa tai tervehdyksessä, alan heti epäillä kirjoittajan ymmärrystä. Kaksi peräkkäistä huutomerkkiä saa aikaan sen, että lajittelen kirjoittajan tekstit roskapostiksi.

Huovinen kirjoittaa: "Vierastan huutomerkkejä. Ne saattavat kieliä siitä, että käyttäjällä on erityinen tarve vahvistaa sanottavaansa, aivan kuin se ei olisi itsessään riittävän uskottavaa."

Professoreilta kuultua

Tänään olen kuullut professorin suusta, että myös miehillä on sukupuoli. Huumorillahan se sen heitti, mutta oli siinä pointtinsa.

Toinen taas kysyi kysymyksen, jossa hän mielestäni nolasi itsensä. Professoreillekin sattuu.

Edes televisiossa

Just nyt telkkarissa näkyy lunta. 

Näkee edes siellä.

Pohjolan kalat värikuvina

Saarikosken kotikirjastossa oli myös Erkki Halmeen toimittama Pohjolan kalat värikuvina ja kolme muuta vastaavaa luontokirjaa. Kalakirja vain jäi erityisesti mieleeni, koska Saarikoski kirjoitti paljon kaloista ja oli kiinnostunut niiden vedenalaisesta maailmasta.

Saarikoskelle pinnanalainen maailma oli jonkinlainen kuoleman kuva: "Kun aurinko paistaa kuusenlatvojen yli pihamaalle, minä olen kuollut, pieniä kaloja kiertelee minun ympärillä, mutta sitten ne tottuvat ja löytävät viileitä piilopaikkoja housunlahkeista ja takin alta."

Saarikosken käsikirjoituksia tutkimassa

Kävin tutustumassa Saarikosken käsikirjoituksiin. Vilkaisin vain yhtä, Keravaksi nimettyä romaania. Sen kesken jääminen ei ollut maailmankirjallisuuden kannalta vahinko.

Kiinnostavampi tutustumisen kohde oli luettelo niistä kirjoista, joita Saarikosken työhuoneessa oli hänen kuollessaan. Kortiston selaamiseen meni minulta kolme tuntia. Voi vain miettiä, kuinka kauan Saarikoskelta kului niiden lukemiseen.

Lähteille

Ad fontes eli "lähteille, alkuperäislähteille" oli erään nuoruuteni yliopistoaikojen opettajan hokema.

Tänään on sellainen päivä.

Mahdollinen varas

Olen kaupan kassajonolla, ja edessäni on vanha mummo. Me siinä kahdestaan ollaan.

Maksaessaan ostoksia hän peittää huolellisesti tunnuslukunsa, etten vain sieppaisi hänen korttiaan, ryntäisi tieheni ja nostaisi hänen eläkerahojaan.

Vissiin jokainen meistä on mahdollinen varas.

Syvänmerensukellus

Mietin, mitä kaikkea luen, kun Saarikoski lakkaa asumasta meillä. Lista on pitkä.

Toisaalta en valita tätä syvänmerensukellusta.

Viinin huuruista havahtuva Jumala

Raamattua lukiessa pulpahtaa välillä esiin aivan merkillisiä ajatuksia, kielikuvia ja sanontoja. Joskus niiden äärellä on aivan ymmällään, mutta erinomaisesti ne muistuttavat siitä, että Jumalan maailmaa on paljon värikkäämpi kuin ikinä arvaamme. Siellä on infrapunaa ja ultraviolettia ja niitä värejä, joille emme ole keksineet edes nimeä.

Sopii ajatella vaikka tätä psalmia (78:65):

Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista.

Kitka

Aika niukkaa on tänään ollut kitka.

Kuulalaakerit kenkien alla

Tänään olen muistanut, miksi huhtikuu on aina niin sietämätöntä aikaa. Olen tuntenut kengänpohjieni alla nuo kivet, jotka pyörivät kuulalaakereina asfaltin päällä.

Kestää vähän yli kaksi kuukautta, kun ne ovat pahimmillaan.

Silloin ainoa hyväksyttävä sijainti on olla poissa.

Mahdollisuus ammattiin

Jos isällä olisi ollut jättää perinnöksi ehjä kaivinkone, olisin ehkä saanut siitä itselleni ammatin.

Uusia seuraajia ja kohderyhmiä

Uusin Twitter-tilini seuraaja on "suomalaisten perusoikeuksien mm. ilmaisu- ja sananvapauden säilyttämistä vaativa vapaussoturien tulenkantaja." Toinen on "Suomen Soturi", joka määrittelee itsensä valkoiseksi järjestöksi.

Yritän ajatella, että kohderyhmän laajeneminen on aina kannatettava asia.

Traktorin jäljet ja lasten jäljet

Tänään vertailin traktorin jälkiä ja kenkien jälkiä.

Traktori oli käynyt auraamassa luisteluradan. Mietin, tulisiko lumeen illan tullen merkkejä myös lasten kulkemisesta.

Pojalle annettin nimi Aristoteles Onassis

Saarikosken Tiarnia-sarjan taustoja tonkiessa tuli esiin tämäkin tieto:

Vuonna 1906 kreikkalaiseen perheeseen syntyi poika, jolle vanhemmat antoivat nimen Aristoteles Sokrates Onassis. Ehkä he aikoivat hänestä filosofia.

Isona Aristoteles Sokrates oli laivanvarustaja, maailmankuulu liikemies.

Kun ensimmäinen avioliitto kariutui, A. S. Onassis horjui kahden naisen välillä. Toinen oli kuuluisa oopperalaulaja Maria Callas. Toinen oli Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn leski Jacqueline Kennedy.

Sikäli mikäli

Viimeaikojen urheilulähetyksiä seuratessani olen huvittanut itseäni sillä, kuinka monta kertaa niissä mainitaan sana "huikea". Se esiintyy kenties jopa taajemmin kuin "globaali" Tarja Halosen uudenvuodenpuheissa, joten melkoisista pitoisuuksista on kyse.

On niitä omiakin vaikeasti huomattavia hokemia. Eilen poistin tekstistäni järjestelmällisesti sikäli-sanoja. En boikotoi sitä aivan kokonaan, mutta säästin sen lauseisiin, joihin se oikeasti sopii.

Yksiselitteinen kumoaa kolmiulotteisen

Selkeitä, yksiselitteisiä vastauksia voi antaa vain sillä ehdolla, että sulkee vähintään toisen silmänsä. Siinä samalla katoaa mahdollisuus kolmiulotteiseen näkemiseen.

Tasaisen vauhdin taulukko

Koko päivä on kulunut kahta tai kolmea sivua muokatessa. Tehtävän ei olisi pitänyt olla kovin vaikeaa.

Matematiikka on julmaa. Jos tämän päivän tuloksesta rakentaa tasaisen vauhdin taulukkoa, saan valmista joskus 2120-luvulla.

Kuolleiden sotamiesten sojottavat saappaat

Ehdottomasti suurin sietämäni annos mitallista runoutta on Aaro Hellaakosken: "Tietä käyden tien on vanki. / Vapaa on vain umpihanki."

Kalevalamitta on poikkeus, mutta muuten olen samaa mieltä Saarikosken kanssa: "Loppusoinnut sojottavat kuin kuolleiden sotamiesten saappaat."

Arktinen synkkyys

En ole ollut ikinä ainakaan oma-aloitteisella ulkomaanmatkalla marraskuun ja helmikuun välisenä aikana. 

Pidän tästä arktisesta synkkyydestä. Tämä on minun kotini.

Pidin Bowiesta mutten järkyttynyt

Minussakin David Bowien kuolema herättää lämpimiä nuoruudenmuistoja. Siitä huolimatta on vaikea ymmärtää, että jotkut Bowien lähipiiriin kuulumattomat sanovat olevansa järkyttyneitä.

Kun 69-vuotias kuolee, kyseessä on varsin normaali asia. Ei se nyt niin yllättävää ole.

Triplaus

Olisipa jokin kone tai ohjelmiston päivitys, joka triplaisi ihmisen tehot.

Tai: ehkä siinä kävisi huonosti.

Shakki ja go

Ylen uutissivuilla sanotaan, että japanilainen go-peli on vaikeampaa kuin shakki. Yhtä perustellusti voidaan sanoa, että shakki on vaikeampaa kuin go.

Tai voidaan sanoa, että golf on vielä vaikeampaa kuin ne molemmat. Vielä vaikeampaa on akvarellimaalaus, joka on taas kaikkein helpointa.

Väitöskirjan tekeminen on helpompaa puolestaan kuin shakki, mutta vaikeampaa kuin golf.

Kyllä tyhmästä päästä vertailuja löytyy.

Joulukuuset ja naiset

Joulukuusi on vielä voimissaan, mutta huomenna se saa kyytiä. Ei pidä odottaa siihen että se on kuolemalla kuollut.

Valmistautuessani sen ulos raahaamiseen mietin, mitä olisi pitänyt sanoa sille miehelle, joka sanoi: "Nainen on kuin joulukuusi. Joka vuosi tuodaan sisään uusi."

On vaikea suosia tuollaista elämänasennetta, mutta hän tuskin kaipasi minun moitteitakaan.

Sanoja ei ollut edes Saarikoski. Hänen kirjoittamiaan on taas tämä: "Kun rouva ei ole mieluinen, vaihdan."

Nuoret ja voitto

Nuorten voitonjuhlia on kiva katsella. Siitä on sopivasti kaikki ammattimaisuus poissa.

Viimeistelemisen vaikeus

Viimeisteleminen on vaikeaa muuallakin kuin pallopeleissä.

Mitä vähemmän on virheitä, sitä hitaampaa on niiden korjaaminen. Niin kuin venettä tyhjentäisi. Loppuvaiheessa kauhaan saa enää liruja.

Pienet piirit

Luin joulunaikaan Heidi Köngäksen romaanin Hertta. Pienet piirit olivat seitsemänkymmenen vuoden takaisilla kommunisteillakin.

Sama sääntö pätee koko maailmaan. Ei niin suurta paikkaa, ettei siellä olisi omia sisäpiirejä.