Kaksikymmentä vuotta sitten istuin syyskuista sunnuntaiaamua
pudasjärveläisellä nuotiopaikalla ja ihmettelin lintua, joka uskalsi tulla
poikkeuksellisen lähelle, kahden tai kolmen metrin päähän.
Kotona katsoin lintukirjasta, että lintu oli kuukkeli.
Nyt pitelen pullasta kiinni, jotteivät varpuset söisi
pullaani, kun juon kaupunkiterassilla kahvia.
Kaikista linnuista on tullut kuukkeleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti