tiistai 7. kesäkuuta 2016

Saksasta iloa

Kun keväällä tultiin ylioppilaiksi, elokuussa lähdettiin kaverin kanssa reilaamaan.

Saksa ei ollut koulussa suosikkiaineemme, mutta jostain matkalta kuitenkin lähetettiin lukion saksan opettajalle postikortti: "Täällä Euroopassa me hyvin tyytyväisiä olemme, kun meidän koulussa kolme vuotta saksaa lukea täytyi."

Taas tänään se tunne osui, kun tankkasin yhtä saksankielistä kirjaa ja sain siitä jotain selvääkin.


2 kommenttia:

  1. Hannu Niklander kirjoittaa kirjassaan "Kuinka saa sanoa": "Päällimmäinen huoleni ei ole, että englanti sinänsä uhkaisi suomen tai ruotsin kieliä. Ruotsi Suomessa rupeaa kyllä olemaan uhattu, mutta valtakielen suomen taholta. Saamen asema on vielä arveluttavampi. Olennaista on muiden vieraiden kielten osaamisen väheneminen, kun maailmaa tarkastellaan vain anglosaksisten silmälappujen välistä. Tähän konformismin lätäkköön suistuneiden on hankala muistaa lingvidiversiteetin arvo. Kuta useampia kieliä ymmärrämme, sitä laajempi on maailmamme. Se myös takaa bibliodiversiteetin, pääsyn mitä erilaisimpien kirjallisuuksien äärelle. Ei ole tarvis suojella vain pienten kielten säilymistä, myös ranskan, saksan, italian ja venäjän osaamista on lisättävä. Keskisuuri on kaunista." Ja vielä: "Kieli on paikan mieli, kielellinen ylivalta johtaa orjuuteen. Miksi suomalaisen kirkonkylän kaupan ovessa tai ikkunassa lukee englanniksi open (auki), vaikka mitään anglosaksivyöryä ei ole asiakasvirtaan odotettavissa? Ei ole kansainvälisyyttä, että eriarvoisesti yksi kieli määrää kaikkia muita - se on ylikansallisuutta. Kyse ei ole yhteistyöstä vaan alistussuhteesta. Keitä varten siinä lukee juuri englanniksi? Entä keille on tarkoitettu englanninkieliset liikkeiden nimet? Entä jos ne olisivatkin vaikka saksaa, ruotsia, viroa, ranskaa, saamea tai venäjää?" Edelleen Niklander kirjoittaa: "Ei ole paha, että opiskelin englantiakin. Mutta aivan erityisen hyvä on, että luin lähiulkomaita sekä oman maan historiaa avartavaa ruotsia, keskieurooppalaista saksaa sekä läntiseen ja eteläiseen Eurooppaan johdattavaa ranskaa. Tämmöistä ylellisyyttä eivät nykylapset enää saa. Etenkin Suomen pienillä paikkakunnilla opiskellaan käytännössä pakkoenglantia, valinnanvaraa kun ei kieliryhmien suhteen ole."

    VastaaPoista
  2. Erinomainen teksti. Olen joka kohdassa samaa mieltä.

    VastaaPoista