Monen monta kertaa pysähdyn jonkin Saarikosken lauseen kohdalla ja ihmettelen, miten hienosti hän osaa sen sanoa.
Niin kuin tämäkin, kun hän kuvailee naista, joka lopullisesti poistui hänen elämästään olematta siinä elämässä ikinä läsnä: ”Hän on tavoittamaton, kuin kala, vedessä silloin kun aurinko keskikesällä on korkeimmillaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti