Ehdottomasti suurin sietämäni annos mitallista runoutta on Aaro Hellaakosken: "Tietä käyden tien on vanki. / Vapaa on vain umpihanki."
Kalevalamitta on poikkeus, mutta muuten olen samaa mieltä Saarikosken kanssa: "Loppusoinnut sojottavat kuin kuolleiden sotamiesten saappaat."
Tänäisessä Helsingin Sanomissa on juttua Lauri Viidasta. Etenkin 1960-luvulla Viita kykeni kirjoittamaan rinnakkain vapaamittaisia ja perinteisiä riimillisiä runoja. Viidasta pian väittelevä tutkija Sakari Katajamäki luonnehtiikin artikkelissa Viitaa näin: "Siltä osin hän oli jopa hiukan epäsuomalainen, ja pikemminkin kansainvälinen runoilija." Viita viljeli 1960-luvulla monenlaisia tyylejä, kalevalamittaakin. Katajamäen mukaan Viita on perinteisten keinojen eli mitan ja riimin mestari "eikä hän käytä niitä koristeellisuuden tähden vaan merkityksen rakentajina."
VastaaPoistaNäkökulmani on varmasti liian rajallinen. On mahdotonta vakavasti väittää, ettei Lauri Viita olisi lukemisen arvoinen runoilija.
VastaaPoista