Tänään olen muistanut, miksi huhtikuu on aina niin
sietämätöntä aikaa. Olen tuntenut kengänpohjieni alla nuo kivet, jotka pyörivät
kuulalaakereina asfaltin päällä.
Kestää vähän yli kaksi kuukautta, kun ne ovat pahimmillaan.
Silloin ainoa hyväksyttävä sijainti on olla poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti