Tänään hukkasin enemmän tunteja kuin onnistuin pitämään
kiinni. Yksi tyhjentynyt patteri voi tärvätä paljon.
Koetin kannustaa itseäni. En kuitenkaan kuluttanut niitä
hukattuja tunteja lääkärin odotushuoneessa kuullakseni, että nyt on tulossa
aivan kaikkeen muutaman viikon tauko.
Minä kävelen, minne haluan. Kädet nostavat esineitä. Silmä
näkee valon. Korva kuulee, kun joku kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti