Olin metsäretkellä. Kompastuin polulla. Kukaan ei nähnyt. Se
oli tärkeintä. Ei tarvinnut nolostua.
Minua jäi kuitenkin harmittamaan, että piti kompastua niin
olemattomaan oksaan. Olisipa ollut kunnon tukkipuu, niin olisi voinut huomata
nöyrtyvänsä kunnon vastukselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti