lauantai 8. marraskuuta 2014

Bussillinen nuoria

Eilispäivässä  oli jotain, mikä herätti keskelllä yötä ja sai kirjoittamaan ajatuksen muistiin, ettei se katoaisi kuin uni aamun tullen.

Pyhä on kaukana siitä, että me aktivoidumme tai herkeämme sanomaan jotain. Se on sitä, että mykistyneinä ja lumoutuneina katsomme jotain, minkä ansiosta alamme nähdä.

Niin kuin sekin yö, kun bussillinen nuoria tyhjentyi maantielle katsoakseen revontulet.

3 kommenttia:

  1. Ajatusten katoaminen kuulostaa tutulta. Moni "hyvä juttu" jää kertomatta, ku ei niitä enää muista sit, ku on koneen äärellä. Muistaa vaan sen, että jotain suunnittelin kirjottavani, mutta ny pää vaan tyhjänä humisee.

    Lueskelen näitä sun blogeja pääsääntösesti inoreaderin kautta. Joskus tulee myös käytyä iha näin paikan päällä lukemassa, vaikka olenkin aikas laiska kommentoija. Mukavia lukuhetkiä Saarikosken parissa.

    VastaaPoista
  2. Ajatteles, jos jonain aamuna tietäisi, että yöllä oli keksinyt maailman ratkaisun, muttei vain muistanut kijroittaa sitä ylös.

    VastaaPoista
  3. Hemmetti, tässähän menee iha yöunet, jos tommosia rupee miettiin. Onnekseni en aamulla todennäköisesti muistaisi edes mitä unohin, hah!

    VastaaPoista