maanantai 24. marraskuuta 2014

Kun en voi olla museo

Siivoan työhuonetta, ja loppusijoitukseen lähtee kaksi järjestelmäkameran runkoa, jotka ovat täynnä hienoa mekaniikkaa. Ne syövät filmiä, eikä niitä kukaan enää käytä.

Tällaisen insinööritaidon mestariluomuksen hävittäminen tekee kipeää kuin veisi koiraa piikille tai toimittaisi vanhoja raamatunkäännöksiä paperinkeräykseen. 

Muistelen aikaa, jolloin otettiin hartaita, harkittuja kuvia. Jokainen ruutu maksoi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti