Saarikoskesta kirjoittaessani on hieman tingittävä periaatteesta , ensinnäkin sen takia, että joillekin sanoille ei ole suomenkielistä vastinetta. Niitä ovat esimerkiksi eksistentiaalinen tai paradoksaalinen.
Toiseksi on keksittävä sanoja, joilla välttää toistoa. Kun on riittävän monta kertaa puhunut viittauksesta, tulee mieleen, eikö olisi jotain synonyymia. Avuksi tulee alluusio.
Osaan paljon sivistyssanoja, mutta vain passiivisesti. Ne ovat kuin vierasta kieltä. Niitä kirjoittaessani tunnen outoa epävarmuutta siitä, menevätkö ne oikein.
Sinultakohan tuli se ajatus, kun lukioluokkamme muutama rohkein (ja ilkikurisin) käytti koevastauksessaan ennalta sovittua "sanaa", joka ei tarkoittanut yhtään mitään?
VastaaPoistaOpettaja ei kommentoinut asiaa eikä kenenkään koepaperissa ollut punakynää "sanan" kohdalla. Muistan vieläkin, miten pettynyt olin.
Tunnustan. Sana oli "ergenaatio". Varmistin kirjoista, että se tarkoittanut mitään.
VastaaPoista