Piinavikko Penan mukaan 1/6

Matteuksen evankeliumi Pentti Saarikosken kääntämänä:

Kun he olivat laulaneet niin kuin piti, he siirtyivät öljypuuvuorelle. Jeesus sanoi:

”Tänä yönä te kaikki petätte minut. Sillä kirjoituksissa sanotaan: ’Minä isken paimeneen ja lauma hajoaa.’” Mutta sen jälkeen kun olen noussut kuolleista minä menen Galileaan ja odotan teitä siellä.”

Pietari sanoi:  ”Vaikka kaikki muut pettäisivät niin minä en.”

”Kuulehan, vielä tänä yönä ennen kukonlaulua sinä olet kolme kertaa kieltänyt tuntevani minua”, sanoi Jeesus.

Pietari sanoi: ”Minä vaikka kuolen sinun kanssasi ennemmin kuin petän sinut.”

Samaa sanoivat kaikki muutkin oppilaat.

Sitten Jeesus oppilaineen tuli Getsemane-nimiseen paikkaan. Hän sanoi heille: ”Istukaa tässä sen aikaa kun minä käyn tuolla puhumassa jumalalle.”

Hän otti mukaansa Pietarin ja kaksi Sebedeuksen poikaa. Suru ja epätoivo valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Minä olen niin murheellinen että voisin kuolla. Odottakaa tässä, valvokaa minun kanssani.”

Hän meni vähän matkan päähän, painui kasvoilleen maahan ja sanoi jumalalle: ”Isä, jos se mitenkään on mahdollista, niin anna tämän kärsimyksen mennä minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä haluan vaan niin kuin sinä, niin tapahtukoon.”

Kun hän tuli takaisin oppilaitten luokse, nämä nukkuivat. Jeesus sanoi Pietarille: ”Te ette siis yhtä lyhyttä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Teidän on oltava varuillanne ja pyydettävä ettette joutuisi koetukselle. Mieli on kyllä intoa täynnä mutta ruumis on vastustuskyvytön.”

Hän meni uudestaan puhumaan jumalalle. Hän sanoi: ”Isä, jos ei ole mahdollista että tämä kärsimys menee minun ohitseni, vaan minun on se koettava, niin sinun tahtoni tapahtukoon.”

Kun hän tuli takaisin, oppilaat nukkuivat taas, heidän silmänsä eivät pysyneet auki. Hän jätti heidät nukkumaan ja meni puhumaan jumalalle vielä kolmannen kerran, sanoen samat sanat kuin aikaisemmin.

Sitten hän tuli oppilaitten luokse ja sanoi: ”Te yhä vain nukutte ja lepäilette? Hetki on tullut. Ihmisen poika kavalletaan ja luovutetaan pakanoiden käsiin. Nouskaa, nyt lähdettiin. Petturi ei ole kaukana.”

Kesken hänen lausettaan tuli Juudas, yksi kahdestatoista, mukanaan suuri joukko ihmisiä jotka olivat aseistautuneet miekoin ja nuijin. Pappisjohtajat ja kansanvanhimmat olivat heidän työnantajansa. Petturi oli sopinut merkintä: se jota hän suutelee, se se on, se heidän on pidätettävä. Hän meni suoraan Jeesuksen luokse, tervehti puhutellen häntä rabbiksi ja suuteli häntä. Jeesus sanoi: ”Ystävä, sinä teet vain mitä sinun on tehtävä.” Silloin ne tulivat, kävivät Jeesukseen käsiksi ja ottivat hänet vangiksi.

Ellei tekstinä niin musiikkina

Ehkä Wittgensteinin ajatukset tuntuvat joskus liian vaikeilta. Ei hätää! Tractatuksen loppusanat "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava" on myös sävelletty. Tässä on video.

Jos edellinen videolinkki toimi, tässä on audiolinkki.

Suunnitelma ja sen toteutus

Eiliseltä junamatkalta tarttui muistiini keskustelu, jota joku alasarjoissa pelaava jääkiekkoilija kävi puhelimessa. Erityisen kiinnostava oli lause: "Se oli hyvä suunnitelma siihen saakka, kun sitä ruvettiin toteuttamaan."

Ei vain seuraava kadunkulma

Eilen luin Jaakko Hintikkaa, varmaan kansainvälisesti tunnetuinta suomalaista filosofia. Hän kiinnitti huomiotani kysymykseen, jota olen ajatellut aivan liian vähän.

Hintikka sanoo, että useimmat eettiset kysymyksen ovat lajia: "Minne kääntyisin seuraavasta kadunkulmasta, jos aion päästä asemalle?"

Oikea vastaus riippuu ratkaisevasti siitä, minne aion kääntyä seuraavista kadunkulmista selvitettyäni tämän ensimmäisen.

Minun Raamattuni

Minun Raamatukseni taitaa jäädä vuoden 1938 käännös. Se on nuoruuteni kirja, silloinhan minä Raamattuni luin – siinä mielessä kuin Raamatun lukemisesta yleensä puhutaan.

Se on minulle rakas, ja jos osaan jotain raamatunlauseita ulkoa, ne ovat juuri tästä käännöksestä.

Viimeaikaiset askareeni Saarikosken kanssa vahvistavat tilanteen, sillä vuoden 1938 käännös oli myös Saarikosken Raamattu.

Eikä tämä ole menneisyyden ihannointia, toteamus vain. Uudet sukupolvet tarvitsevat omat sanansa ja tulkintansa.

Nostalgian käsittämättömyys

Tällä viikolla olen kävellyt vanhan kouluni ohi. Kouluvuosien nostalgiaa en ymmärrä.

Ei minun tullut nuoruutta ikävä.

Pakkasukko

En minä Pakkasukkoa mieti. Pohdin sen sijaan alhaisia lämpötiloja.

Lähdin puhumaan pukille

Osallistuinpa nettikeskusteluun, vieläpä ikään kuin vastapuolen sivuille; minulla kun kavereissa sellaisiakin, joiden kanssa ajattelen eri tavoin. Varovasti koetin raottaa meikäläisten näkökulmaa. Pian tuli vastaus, jossa minua kehotettiin puhumaan vaikka pukille.

Mutta kun lyömään ryhdytään, osaan tarvittaessa näpäyttää.

Kirjoitin: Juuri tällainen "Puhu Arto vaikka pukille" kommentointi on sitä huutelemiseen perustuvaa keskustelemattomuuden kulttuuria, jonka vuoksi osallistun aika vähän tällaisiin nettikeskusteluihin. Ei kuunnella toista ihmistä, ei mietitä hänen sanomisiaan, ajatuksiaan. Vuorotellen ollaan yksin äänessä. Ollaan varmoja siitä, että minä ja meikäläiset olemme aina oikeassa ja ne muut aina väärässä. – Lähden tästä puhumaan pukille.

Odysseian retket

Katselen Mannerheimintien liikennettä ja luen Saarikosken kääntämää Odysseiaa. Pitkät olivat Odysseuksen retket maailman merillä, mutta vielä pitemmät ovat hänen kirjansa, Odysseian, retket kaupunkien kaduilla.

Pisteet minulle 2 - 0

Yksinäisen tutkijan suuria hetkiä on se, että saa suuren auktoriteetin kiinni virheestä.

Tänään osuin toisen kerran, kohteena elämäkerran kirjoittaja Pekka Tarkka. Aiemmin olen keksinyt, ettei hän ole huomannut erästä evankeliumien Juudakseen liittyvää viittausta. Tänään oivalsin, että eräässä toisessa tekstissä Tarkka ei ole nähnyt Saarikosken kirjoittavan Laki, ei laki.

Ja kun iso alkukirjain on jäänyt huomaamatta, hän myös tulkitsee toistamiseen väärin.

Pisteet minulle 2 - 0. 

Tähän on hyvä lopettaa tältä päivältä.