Karkeaa huumoria

Yksi Jumala on kuollut -teologian johtohahmo William Hamilton kuoli kolme vuotta sitten.

Toinen tärkeä hahmo oli vuonna 1927 syntynyt Thomas J. J. Altizer. Hän on tiettävästi elossa.

Ainahan voi syyttää muistia

Saarikoskella on oma tapansa tehdä savolainen ratkaisu ja siirtää vastuu lukijalle.

Kirjoittaessaan asiatekstiä hän ei välitä tarkistella yksityiskohtien pitävyyttä.

Hän lisää lauseeseensa sanan muistaakseni, ja sitten voi sanoa mitä tahansa; sillä kukapa ei joskus muistaisi väärin.

Vastarinnan ääni

Helsingin Aleksanterinkadulla kiipesin viidennen kerroksen lounasravintolaan aterialle. Takaisin tullessa laskeuduin portaita pitkin kadulle.

Minut ohittaneessa hississä neljä ihmistä lauloi vanhaa virttä Totuuden henki.

Tuntui hienolta. Vastarinnan ja vaihtoehtoisen elämäntavan ääniä kuulee niin harvoin.

Pitkät on reitit

Välillä ihmettelen teologioita. On lähdetty liikkeelle seemiläisistä kielistä ja siirretty sanoma hellenismin ajatteluvälinein indoeurooppalaisille kielille ja sieltä suomalais-ugrilaiselle kielelle. 

Aikaa on kulunut 2000 vuotta. 

Mitähän alkuperäisestä on jäänyt jäljelle?

Logiikan taidot

Tänään ovat logiikan taidot olleet koetuksella. 

Oletetaan, että epäjumala on olemassa. Seuraako tästä, että myös jumala/Jumala on olemassa?

Sokean sanomaa

Sokea sanoo: "Minä en usko ennen kuin näen."

Miten tämä on käsitettävä?

Koneet ja metsä

Olin päättänyt, että jonkin pitkän Saarikoski-päivän jälkeen kävelen kotitiemme päähän, ylitän ison tien ja kiipeän mäkeä ylös. Sitten tutkin sitä metsää, jonka lähellä olen aina elänyt ja jossa en ole koskaan käynyt.

Koneet ehtivät ensin.

Suomen kielen sanoissa on painoa

Kirjailija Bengt Pohjonen tuli mieleen, meänkielen taitaja.

Joskus hän sanoi televisiossa, että ruotsin Gud ei tunnu yhtään mitään, se vain putoaa huulilta, mutta suomen kielen Jumala sen sijaan on jotain.

Entäpä minä rakastan sinua. On se aivan toista kuin jokin vetelä ailavjuu.

Lohdun tarpeessa

Taas on ollut yksi päivä, jonka jälkeen en voi sanoa sitäkään, että olisin ollut ymmärrykseni ylärajoilla. Olen joutunut ajattelemaan asioita, joita en ymmärrä, ja niistä olen yrittänyt kirjoittaa.

Kuka lohduttaisi?

Tänään lohduttaa ehkä akateemikko G.H. von Wright: "Ryhtyessäni nyt tekemään selkoa eräistä Wittgensteinin myöhemmän ajattelun piirteistä tunnen syvästi, että tehtävä on minulle ylivoimainen. Vaikka olen monta vuotta päivittäin askarrellut Filosofisiin tutkimuksiin sisältyvien ajatusten parissa, en vieläkään pysty niitä kaikkia täydelleen ymmärtämään ja hallitsemaan."

En oikein pidä kylteistä

Tämän päivän älyllinen suoritus oli eräälle Facebook-sivustolle kirjoittamani teksti. Julkaisen sen nyt tässäkin:

Seurakuntatalolla tai kirkolla oleva kyltti on aina viesti. Monesti ensimmäinen on: "Täällä on nauhoittava kameravalvonta." Tänään bongasin: "Pysäköinti sallittu seurakunnan erikoisluvalla." Riittääkö luvaksi Jeesus? Entä kirkollisvero? Jos ei niin, kuka niitä lupia antaa?

Tai jospa olisi myönteisiä kylttejä: Tuulikaapissa voit värjötellä kun bussi ei tule. Alaikäiset tervetulleita. Täällä kukaan ei kyttää. Kaikkea näkemääsi saat koskea. Meillä vaihdetaan parkkirahaa. Saa oleskella ilman asiaa.