Kirjailija Bengt Pohjonen tuli mieleen, meänkielen taitaja.
Joskus hän sanoi televisiossa, että ruotsin Gud ei tunnu yhtään mitään, se vain putoaa huulilta, mutta suomen kielen Jumala sen sijaan on jotain.
Entäpä minä rakastan sinua. On se aivan toista kuin jokin vetelä ailavjuu.
Eikö Jumalaa voisi kutsua Ruusunavaajaksi, Elämän Kehdon Keinuttajaksi, Päilyvän Lammen Hengeksi, Käsittämättömäksi, Aavistamattomaksi, Kaiken Koskettajaksi?
VastaaPoista"Jokainen määre, joka Jumalalle omistetaan, tekee hänestä epäjumalan", sanoo Mestari Eckhart.
Miksi vain suomen kielen "Jumala" olisi jotain? Tai "minä rakastan sinua"? "R" ja "k" ovat kovia konsonantteja, ikään kuin täräyttävät ja iskevät vasten kasvoja.
VastaaPoista"Ailavjuu" - vetelä ehkä, mutta samalla pehmeämpi. Varmasti englanninkielinen puhuja voi olla yhtä tosissaan rakkauden ilmaisemisessaan kuin suomea puhuvakin.
Ja kyllä rakkaudentunnustuksen voi tehdä minusta myös kuiskaten, jopa vähän mumisten rakkaimpansa korvaan.