Ei hassumpi ohje

Aamulla kirkossa pappi kehotti tallustelemaan ja töllistelemään. Se ei ole mikään hassumpi ohje.

Maailma on pieni

Tänään tapasin ihmistä, joka on menossa kesällä Saska Saarikosken luo. Saska on puolestaan Pentin poika.

Vaikka hyvin tiedän, että maailma on pieni, sen todistetuksi tuleminen yllättää joka kerta.

Aikaansaannos

Tämän päivän ainoa aikaansaannokseni on ollut ajatteleminen, muutama ajatus.

En tiedä sitäkään, olenko kulkenut lähemmäksi päämäärää, vaan siitä yhä etääntynyt.

Aamun avaus

Aamu alkoi päivityksen lukemisella: "Avioero. Siitä se päivä lähtee."

Kirjoittaja ei selitellyt sanomisiaan.

Millaista on taivaassa?

Niitä usein kysyttyjä kysymyksiä on, millaista on taivaassa. Vakiovastauksiani on ollut, että kerron heti, kun sinä olet opettanut koirallesi potenssilaskut ja se on myös oppinut. 

Tänään olin kuitenkin kohteliaampi.

Sikseen jättäminen

Pari päivää olen vain jättänyt sikseeen.

Joskus se on välttämätöntä tulosten aikaan saamiseksi. Kuljettavista teistä se on vaikein ja raskain.

Paras tekee sen huonosti

Hemingwayn kerrotaan ihmetelleen Dostojevskia: ”Kuinka niin hyvä kirjailija kirjoittaa niin huonosti.”

Hemingway oli oikeassa. Dostojevskin salaisuus ei olekaan siinä, että hän olisi ollut hyvä kirjailija. Oikeastaan salaisuus oli siinä, että hän oli huono. Hän päästi henkilöhahmonsa karkuun, ne alkoivat esiintyä kurittomasti ja väittivät kirjailijaa vastaan, lopulta ottivat vallan ja kumosivat sen, mitä kirjailija aikoi.

Kaksoisolento

Taas pälkähti mieleeni Dostojevskin toinen romaani, Kaksoisolento. Se on ahdistavista kirjoista ahdistavimpia.

Kuvittele, että eräänä päivänä elämääsi ilmestyy joku toinen, joku täysin kaltaisesti, ottaa sinun paikkasi ja identiteettisi kaikessa siinä, mitä olet tottunut tekemään.

Itse vain katselet sivusta, kuinka kaksoisolento hääräilee sijallasi.

Systeemi ei myöntänyt

Tänään lukemistani asioista huvitti tieto, että M. A. Numminen ja Esa Saarinen hakivat aikanaan 30 000 markan apurahaa systeemin vastustamiseen.

Ei tippunut rahaa systeemiltä.

Täydennystä

Talven aikana hautakiviin oli tullut täydentäviä kirjoituksia.

Sellaisia ovat ihmislasten talvet.

Meillä on niin vähän selviytymisen mahdollisuuksia.

Tihuuttaminen on pitkää, pehmeää sadetta

Erääseen kirjaani kirjoitin: "Sataa tihuutti." Kustannustoimittaja korjasi sen muotoon: "Sataa tihutti."

Yleensä kustannustoimittajaa kannattaa uskoa, mutta tällä kertaa sanoin, että verbi piti olla kahdella u:lla. Kielitajussani tihuttaminen on terävää, reumaattista sadetta, tihuuttaminen on taas pehmeää, lämmintä, pitkäkestoista. Hän ei väittänyt vastaan, mutta korjaamatta se jäi. Sana oli valmiissa kirjassa väärin.

Olen huomannut, että myös Saarikoski kirjoitti "Koko päivän on sataa tihuuttanut." Ähäkuti.

Elämä heittelee

Mökkireissulla näin vanhaa luokkatoveria, johon törmäilen kymmenen vuoden välein. Hän oli yhä matkassa saman miehen kanssa kuin kauan sitten, lastensa isän. 

Sellaista sattuu, ja niin se maailma ihmistä heittelee.

Japanilaisia ja amerikkalaisia unia

Tänään olen miettinyt tätä:

Kysymykseen "Oletko koskaan unissasi tappanut?" vastasi amerikkalaisista miehistä 38 % myöntävästi, naisista 11 %. Sen sijaan 39 % japanilaisista naisista oli tappanut unissaan, mutta miehistä vain 20 %. 

Kuva ei täsmää

Vanhojen tuttujen kahdenkeskiset tapaamiset ovat muuttuneet kahden hengen naamiaisiksi, kun yritämme muuttuneesta ulkonäöstä tunnistaa, kuka se toinen alkuaan oli. 

Edes nykyinen nimi ei tarjoa kyllin hyvää tuntomerkkiä. Toinen on Kari tai Anne, mutta niitä oli ensimmäisellä koululuokalla kolme muutakin. Sukunimi ei täsmää, ei ainakaan naisilla.

Lintu, kohtalaisen hyvä uimaan

Välissä taisi olla jo kolmekymmentä vuotta. Hetken hapuiltuamme saimme selville, keitä me olimme. Sen jälkeen oli helppo puhua.

Kysyin: "Mitä reittejä olet tullut tänne Mannerheimintielle? Millainen ihminen sinusta on tullut?"

"Reiteistäni en tiedä", hän sanoi. "Olen ollut jonkinlainen tilaustaksi. Lajiani en osaa sanoa. Ehkäpä jonkinlainen kavioilla varustettu lintu. Ja kohtalaisen hyvä uimaan."

Toivottavasti edes Messi osuu

Koko päivän olen etsinyt yhtä ainoaa ajatusta. Sitten päätin, että en käytä sitä enkä tarvitse.

Toivottavasti Messi ja Neymar osuvat paremmin tänään.

Mihin Saarikoski tarvitsi uskoa?

Olen miettinyt, mihin Saarikoski loppujen lopuksi tarvitsi uskoa. 

Se ei ollut hänelle maailmanselitys, eikä hän rakentanut uskon varaan metafysiikkaa. Hän ei voittanut sen avulla syyllisyyttä eikä tavoitellut anteeksiantoa, ei sielunsa pelastusta eikä iankaikkista elämää. Siitä ei ollut hänelle arvopohjaksi, eikä se tuonut hänelle turvaa eikä sielunrauhaa.

Miksei hän sitten vaiennut siitä kokonaan? Miksei hän pyrkinyt siitä eroon vaikenemalla? Miksi hän puhui siitä kaikesta huolimatta myös positiivisessa mielessä?

Makutuomarina

Tänään merkittävintä on ollut makutuomarina toimiminen. Ohraleivästä annoin 10–. Enempää ei pidä antaa, ettei tekijä ylpisty. 

Hyytelöstä rapsahti 9. Enempää ei jälkiruosta tipu, sillä olen suolaisten ystävä.

Keskiarvo oli vallan kohtuullinen 9,375.

Harmi, kipu

Taas on harmittanut oman lukeneisuuteni puute niin, että kipeää tekee.

Kaksi hyvää syytä

Usein juuri iltaisin kirjoittelen tätä blogia. Pariin iltaan en ole ehtinyt. 

Tiistaina Juventus nujersi Real Madridin. Eilen Messi ja Barcelona kaatoivat Bayern Münchenin.

Siinä on kaksi hyvää syytä tehdä "jotain muuta".

Platoninen rakastaja

Saarikosken voi sanoa olleen köyhien ja kärsivien platoninen rakastaja: puhetta kyllä, mutta todellisuuttta ei nimeksikään. 

Ajatuksista puuttuu kokemuksellinen tausta. Kirjoittaakseen pommikoneista ei tarvitse istua pommisuojissa eikä osallistua yhteiskunnalliseen elämään; riittää, että lukee sanomalehtiä.

Totuttelua

Toipuilen ja totuttelen kotimaiseen elämään. Pääsin sopivasti suomalaisen jääkiekkoväen alta pois. Saavat pelata kisansa ilman minua.