Dostojevskissa kiinnostaa se, että hän ei ole kaksijakoinen eikä yksijakoinen eikä kolmijakoinen. Hänen tuotannossaan numerot vaihtuvat koko ajan. Kaiken aikaa hän kumoaa itsensä ja kaikki hänestä kirjoitetut määritelmät.
En ole Dostojevskin elämän ja tuotannon asiantuntija. Mutta eikö hänellä romaaneissaan esiinny suuria syntisiä, jotka kapinoivat sovittua ja määrättyä vastaan? Vastavoimina heillä ovat Kristus-hahmot, jotka saavat hyvyydellään ympäristön ymmälleen ja sekasortoon. He herättävät toiset, mutta herääminen muuttuu hämmennykseksi ja epätoivoksi, joka saa herääjän vihaamaan herättäjää. Kristus-hahmo on kaunis ihminen, jonka on määrä pelastaa kauneudella maailma. Esimerkiksi "Idiootissa" ovat keskeisellä sijalla kirjailijan tyypilliset vastakohdat, usko ja järki, alistuminen ja kapina, rakkaus ja viha, hyvä ja paha.
Dostojevskin ihmiset eivät jakaannu näin. Heitä ei voi tyypitellä millään tavoin, sillä heidät esitellään aina kääntöpuoleltaan ja sen jälkeen uudelta kääntöpuoleltaan.
Ilmeisesti olet lukenut Idiootin, ja se on sikäli vaarallinen kirja, että se voi johdatella jäljille, jotka syvemmässä analyysissa eivät pidä paikkansa.
Erinomainen johdattelu Dostojevskin romaanitaiteeseen on Bahtinin kirja "Dostojevskin poetiikan ongelmia".
Dostojevskin tuotantoa - ja elämää - leimasi kaksijakoisuus. Sekö sinua hänessä kiinnostaa vai mikä?
VastaaPoistaDostojevskissa kiinnostaa se, että hän ei ole kaksijakoinen eikä yksijakoinen eikä kolmijakoinen. Hänen tuotannossaan numerot vaihtuvat koko ajan. Kaiken aikaa hän kumoaa itsensä ja kaikki hänestä kirjoitetut määritelmät.
VastaaPoistaEn ole Dostojevskin elämän ja tuotannon asiantuntija. Mutta eikö hänellä romaaneissaan esiinny suuria syntisiä, jotka kapinoivat sovittua ja määrättyä vastaan? Vastavoimina heillä ovat Kristus-hahmot, jotka saavat hyvyydellään ympäristön ymmälleen ja sekasortoon. He herättävät toiset, mutta herääminen muuttuu hämmennykseksi ja epätoivoksi, joka saa herääjän vihaamaan herättäjää. Kristus-hahmo on kaunis ihminen, jonka on määrä pelastaa kauneudella maailma. Esimerkiksi "Idiootissa" ovat keskeisellä sijalla kirjailijan tyypilliset vastakohdat, usko ja järki, alistuminen ja kapina, rakkaus ja viha, hyvä ja paha.
VastaaPoistaDostojevskin ihmiset eivät jakaannu näin. Heitä ei voi tyypitellä millään tavoin, sillä heidät esitellään aina kääntöpuoleltaan ja sen jälkeen uudelta kääntöpuoleltaan.
VastaaPoistaIlmeisesti olet lukenut Idiootin, ja se on sikäli vaarallinen kirja, että se voi johdatella jäljille, jotka syvemmässä analyysissa eivät pidä paikkansa.
Erinomainen johdattelu Dostojevskin romaanitaiteeseen on Bahtinin kirja "Dostojevskin poetiikan ongelmia".