perjantai 29. huhtikuuta 2016

Oravat juoksevat peräkkäin

Oravat juoksevat peräkkäin puussa. Ne leikkivät tai ovat tosissaan. Niiden kasvojen ilmeet eivät kerro.

Olisiko tuo rakkautta? Olisiko tuo kevät?

torstai 28. huhtikuuta 2016

Saarikosken Pena sai vähän vapaata

Annoin Saarikosken Penalle puoli päivää vapaata ja käskin hänen mennä toimittelemaan vähän omia asioitaan.

Sen sijaan tyhjentelin oman tehtävälistani kolmostason asioita, ei niitä kiireellisimpiä, mutta niitä jotka ovat pitkään kolisseet pussin pohjalla minua kiusaamassa.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Aloittaisin sanalla "jalkapallo"

Ehkä joskus pääsen siihen, että voin puolustaa väitöstilaisuudessa väitöskirjaani.

Tapahtuman aluksi väittelijä pitää lyhyen luennon, joka liittyy hänen tutkimukseensa.

Mahdollisesti aloittaisin sen sanalla "jalkapallo". Se ei olisi edes kovin keinotekoista.

Lankesin urheiluun

Loppuillaksi lankesin urheiluun.

Ehdottomana futismiehenä minun on tunnustettava, että jääkiekko kiinnosti enemmän kuin Realin ja Cityn nyhjääminen.

Yksi poikkeus vahvistaa tuhat sääntöä.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kirjoituksia kellarista

Dostojevskin Kirjoituksia kellarista voisi olla ensimmäisiä kirjoja, joihin tartun, kun vapaudun Saarikoskestani.

Olen lukenut sen kahdesti, mutta jälkimmäisestä kerrasta on jo kolmikymmentäviisi suotta. 

Se on liian pitkä aika.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Etukäteen puhuminen

Kovasti kysellään siitä, milloin minulta tulee valmista. Olen sanonut, että tekojaan ei pidä mainostaa etukäteen.

Eikä niistä kannata paljon puhua jälkikäteenkään. Jos niillä on jotain merkitystä, ne kyllä puhuvat itsestään.


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Irlannin summa

Irlannin matkan summa: 

Ystävällisiä ihmisiä. Laadukasta musiikkia. Ruokaa, joka maistui Englannin kanaalilta. Jalankulkijoita, joita punaiset valot eivät mitenkään estäneet. Hämmästyttävän vähän poliiseja.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Valloittavia korvamatoja

Andeilta kotiuduttuani en ole ollut yhtä sydämeen käyvän musiikin ympäröimänä kuin täällä Dublinissa. Sitä kuulee kaduilla ja baareissa. Tuntuu, että kaikki on hyvää.

Bonuksena on, että jostain selittämättömästä syystä heti tänne tultuani alkoi päässäni soida korvamatona U2:n I still haven't found what I'm looking for. 

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Anna Livia

Saarikoski antoi nuorimmalle tyttärelleen nimeksi Anna Livia Dublinia halkovan Liffey-virran mukaan.

Tuossa se Anna Livia virtailee kahden kaupunkipuoliskon väliin litistyneenä, kuin sauma joka on pullahtamassa sijoiltaan pois.