tiistai 29. syyskuuta 2015

30 m ja 7 v

Aamulla kävelin kolmekymmentä metriä samaa reittiä, jota pitkin kävelin aikanaan seitsemän vuotta kouluun.

Mietin, mitä silloin kuvittelin elämältä ja mitä olen lopulta saanut. Ehkä tämä on jonkinlainen tasapeli.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kun lukot on vaihdettu oviin

Saarikosken mukaan kuolema on se pieni aamu, kun avain ei sovi lukkoon.

Olen miettinyt myös niitä huumenuoria, jotka erään kerran huomaavat, että kotiin ei enää ole tulemista, kun lukot on vaihdettu.

Se on ihmisen tärkeitä kuolemia.

lauantai 26. syyskuuta 2015

perjantai 25. syyskuuta 2015

Yllättävä käänne

Illalla googlasin hullun lehmän tautia. En olisi osannut kuvitella, että se edes sivuaa elämääni millään tavalla.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Keskellä on sumu

"Minä olen aina halunnut päästä asioiden ytimeen, se on toivoton yritys, sillä asioissa ei ole ydintä, molekyylejä, protoneja, neutroneja, kvarkkeja, eikä näissä ole asioita.!"

Siinä on se Saarikosken tragedia. Hän yritti sanoittaa maailman ja näki maailman keskellä vain sumua, joka ei taipunut sanoiksi. 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Tankkaus ja venkoilu

Kaikille autojen päästöarvojen mittaajille. Unohtakaa digitaalisysteemit.

Tankatkaa auto täyteen. Ajakaa lenkki ja tankatkaa auto.

Siitä tuloksesta ei voi venkoilla. Muu on mitä on.

Saarikoskella ei muuten ollut ajokorttia, niin kuin minä olen asian ymmärtänyt.

Laskutoimitusten tuolla puolen

Ilta päättyi uutiseen, joka vie logiikalta ja matematiikalta pohjan. Kärsimyksellä ei tehdä laskutoimituksia.

Kuolema plus kuolema ei ole kaksi kuolemaa. Se on imaginaariluku. Sille ei ole graafista kuvausta. Sitä ei voi asetella asteikoille.

Se ei suostu punnittavaksi, ei mitattavaksi.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Oleelinen ero

Professori luennoi, ja ei-professori luennoivat.

Ero ei varmaan johdu tittelistä.

Tällä kertaa ero on kuitenkin sama kuin sisäistämisen ja ulkoluvun ero.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Arkipäiväistämisen korvaus

Arkipäiväistää on vähän liian pitkä sana.

Miten sen korvaisi? Olisiko arkeuttaa hyvä? Vai arkiinnuttaa?

Arkistaa taitaa tuoda mieleen arkiston.

Entäpä kantasanan vaihto eli tavallistaminen?