Vaikeneminen

Himmeä blogi vaikenee. Ehkä joskus tulee aika, että se on syytä nostaa eloon. Nyt sen aika on mennyt.

Arto Köykän blogi: "Himmeä pimenee" 29.8.2016

Ilman kummituksia

Olin yötä Ruotsin puolella eli länsipuolella Tornionjokea. Illalla hotellin pitäjän sanoi, että yöpymispaikkani oli entinen pappila.

Aamulla hän kysyi, olinko nähnyt pappilassa kummituksia tai edes pelännyt niitä.

Kyselin, miksi olisi pitänyt.

En ruvennut selittämään, että tässä on jonkinlaisesta pappilassa asumisesta kohtuullisesti kokemusta.

Uusateismijuttuni valmistui

Kesällä lupasin palata uusateismiin, kun olen paremmin valmistautunut. Jos aihe kiinnostaa, perehtymisen voi aloittaa täältä. Siellä on myös linkki tutkielmaani.

Syvässä kumarassa

Olen aina tiennyt asioihin perehtyminen tuottavan tunteen siitä, ettei tiedä juuri mitään. Tietääkseni jo Sokrates opetti tätä.

Mutta sittenkään en olisi arvannut, että tällä tiellä joutuu painumaan näin syvään kumaraan.

Kaikki linnut ovat kuukkeleita

Kaksikymmentä vuotta sitten istuin syyskuista sunnuntaiaamua pudasjärveläisellä nuotiopaikalla ja ihmettelin lintua, joka uskalsi tulla poikkeuksellisen lähelle, kahden tai kolmen metrin päähän.

Kotona katsoin lintukirjasta, että lintu oli kuukkeli.

Nyt pitelen pullasta kiinni, jotteivät varpuset söisi pullaani, kun juon kaupunkiterassilla kahvia.

Kaikista linnuista on tullut kuukkeleita.

Nyt

Hiljaista kaikki. Kädessä hyvä kirja.

Muuta en tarvitse.

Miehityksen vuosipäivä

Tämän päivämäärän muistan joka vuosi. Tämä on erityinen päivämäärä.

Luultavasti mikään yhteiskunnallinen tapahtuma ei ole pysäyttänyt minua niin kuin vuoden 1968 Tšekkoslovakian miehitys. Olin vielä lapsi, mutta nuoruus välkkyi jo mielessä.

Oli Prahan kevät ja toivo paremmasta. Elokuussa tulivat panssarit. Toivo tukahtui. Valheilla seliteltiin.

Suomalaisen ja virolaisen häpeä

Jotenkin on häpeällistä, kun suomalainen ja virolainen puhuvat keskenään englantia.

Ilokseni huomasin, että hyvin ymmärtää ainakin tuttuja asioita, kun kumpikin puhuu omaansa.

Virolaisten uni

Tartossa olen miettinyt Viron historiaa. Näyttää siltä, että virolaisilla ei ole neuvostomiehityksen ajasta mitään kerrottavaa. Se on vain paha uni.

Väkivallalla ei hurmata ihmisen sisintä.

Kutsu

Kuulin nimeäni kutsuttavan Tarton keskustassa.

Kyllähän se mukavalta tuntuu.

Arto Köykän blogi: Hitler katsomassa Mikki Hiiri -elokuvia 13.8.2916

Naisten kuulantyöntö

Naisten kuulantyöntökään ei ollut huono vaihtoehto.

Heräsin klo 4 siihen, ja kolme työntöä riitti sen muistikuvan vahvistamiseen, että olympialaisia käydään yhtä paljon apteekissa kuin stadionilla.

Perseidit

Perseidit voisivat olla hyvä sisältö tulevalle yölle. Tähtiä ei ole maailmassa koskaan liikaa, ei myöskään toivomista.

Kun yöllä ei saa unta

Vastasin kyselyyn, millaiset asia askarruttavat minua öisin, kun en saa unta.

Yleensä saan hyvin unta, mutta vastasin kuitenkin.

Mietin, milloin ryhtyisin lukemaan kahdeksannen kerran Karamazovin veljeksiä. Tai: kenet Barca voisi ostaa hyökkyskalustoonsa, kun niillä on jo Messi. Suarez ja Neymar? Olisiko huomenna sopiva päivä maalata liiteristä viimeinenkin seinä?

Tauon jälkeen

Pitkän pitkän tauon jälkeen olen päässyt kiinni vapaavalintaiseen fiktioon.

Modernilla espanjalaisella kirjallisuudella lähtee. Käsissäni on Antonio Muñoz Molinaa.

Sama rytmi

"Vapaus, veljeys ja tasa-arvo." "Isä, Poika ja Pyhä Henki." "Isä, poika ja Tekniikan maailma."

Eikös vain: kaikissa rytmi on sama.

Turkka oli osa paikallista kansallismaisemaa

Täällä Jouko Turkan kotisijoilla hänen kuolemansa tuntuu koskettaneen yllättävän paljon. Syynä lienee se, että hän on ollut osa pirkkalalaista kansallismaisemaa. Hänet on nähty juoksulenkillä ja ajamassa polkupyörää.

Hänessä on myös jotain saarikoskimaista. Häntä on aikanaan paheksuttu eikä hänen kaikkia töitään ole ymmärretty. Jälkeenpäin kuitenkin hänen ehdottomuuttaan kunnioitetaan.

Löysin Saarikosken teksteistä yhden Turkka-maininnan. Siinä hän kommentoi Turkan Joensuu-kautta: "Joensuussa jatkuu riita; minä olin alun alkaen sitä mieltä, ettei Turkan kannattaisi ruveta poliitikoksi, mutta minkä hän sille mahtaa."

Poikkeuksellinen käytäntö

Olin matkalla, ja tarkoitukseni oli tehdä ateismia koskevia merkintöjä. Kynä kuitenkin puuttui.

Menin kioskille ostamaan kynää. Myyjä sanoi: "Ota tuosta. Ne ovat ilmaisia."

Viimeinen kuukausi

Elokuu alkoi. Vielä on kolmekymmentäyksi päivää aikaa tehdä kaikki.