Ilmoitus

Olen lähdössä purjehtimaan.

Uusateismin heikkous

Loppukesästä paneudun vielä neljään uusateismin pohjalta kirjoitettuun kirjaan, johon suomalaiset vapaa-ajattelijat ovat viime vuosina rakentaneet oman uskonsa.

Niiden heikkous on niiden kyvyttömyys ymmärtää uskonnollista kieltä.

Islantilaiset

Joskus ymmärtää kaiken, vaikka ei ymmärrä sanaakaan. 

Islantilainen jalkapalloselostaja oli täyttä huutoa elämän peruskokemuksen äärellä, kun Islanti selvisi jatkopeleihin viimeisen sekunnin maalilla.

Euroopan kapea reviiri

"Eurooppa on minun reviirini", kirjoitti Saarikoski ja perusteli sitä, miksi hän ei juuri käynyt oman mantereensa ulkopuolella.

MM-kisoihin verrattuna EM-kisat ovat vaisumpi tapahtuma. Latinalaista Amerikkaa ja Afrikkaa on vähän ikävä.

Piste on suosikkini.

Tuoreiden lehtijuttujen mukaan nuoret karttavat viesteissään pistettä, koska se tuntuu tylyltä. Tämä voi hyvinkin olla totta, ja se on otettava huomioon heidän kanssaan kommunikoidessaan, pitääpä ajatuksesta tai ei.

Minulle piste on välimerkeistä suosikkini. Se kertoo täsmällisyydestä. Se ei huuda niin kuin "!". Se ei veny eikä vanu niin kuin jokin hymiö.

.

.

Silppuriin mennyttä

Olen vienyt Saarikoski-monisteita roskiin ja vieläpä silppurin kautta.

Kirjat ovat kiivenneet lattialta siististi hyllyihin. Tiedän, että ne tulevat sieltä takaisin, mutta ne saavat olla vähän aikaa siellä.

Ukrainan suru

Ennen kisoja nähdyssä haastattelussa ukrainalaispelaaja sanoi joukkueen haluavan tuoda iloa vaikeuksissa olevalle kansalleen.

On vähän surullinen olo, kun joukkueella on jo kaksi tappiota.

Hiljalleen

Jätettyäni väitöskirjan esitarkastukseen olen ensitöikseni istuutunut keinutuoliin.

Huomenna voisin jo vähän kiikkua.

Kisojen välissä

Toissa keväänä silloinen ohjaava professorini Simo Knuuttila oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt aloittaa jo jalkapallon MM-kisojen aikaan, mutta sanoin, että Saarikoski sai odottaa niiden yli.

Aina ei kannata uskoa viisaampiaan. Olin oikeassa.

Hyvin ehdin. Tavoitteena oli ajoittaa työ MM-kisojen ja EM-kisojen väliin.

Hyvin ehdin. Jätin paperi tänään iltapäivällä ja ensimmäinen peli on vasta illalla.

Rastas

Kaunis lintu hyppelehti pihalla.

Ja minä riensin tiedostoihini tutkimaan, mikä se oli.

Räkättirastas.

Vai niin.

Saksasta iloa

Kun keväällä tultiin ylioppilaiksi, elokuussa lähdettiin kaverin kanssa reilaamaan.

Saksa ei ollut koulussa suosikkiaineemme, mutta jostain matkalta kuitenkin lähetettiin lukion saksan opettajalle postikortti: "Täällä Euroopassa me hyvin tyytyväisiä olemme, kun meidän koulussa kolme vuotta saksaa lukea täytyi."

Taas tänään se tunne osui, kun tankkasin yhtä saksankielistä kirjaa ja sain siitä jotain selvääkin.

Sai ottaa viisi naurista

Saarikoski sai minut ajattelemaan 1300-luvulta peräisin olevaa ruotsalaista maakuntalakia, jonka mukaan toisen naurismaalta sai ottaa tarpeeseensa enintään viisi naurista ilman, että rangaistiin teosta. Jos otti enemmän kuin viisi ja joutui kiinni itse teosta, tuli maksaa sakkoa yksi äyri.

Ehkä tulee ikävä

Nyt jo lasken päiviä, mitä ehdin Saarikoskeni kanssa tehdä.

Tuleekohan meillä toisiamme ikävä, kun jätämme toisemme? 

Hain kaupasta laitteen

Kesä menee ja Saarikoski pidättelee minua sisällä.

Käväisin kerran ulkona, hain kaupasta laitteen ja ostin jäätelön.

Ehkä vielä joskus on tulossa jotain muutakin.

"Aina yleensä"

Eivät kaikki Saarikoskenkaan ilmaukset ole niin erinomaisia. Eino Leino -kirjassa on yksi kelvottomimpia ilmauksia. Saarikoski kirjoittaa "aina yleensä" ja kahdessa sanassa kumoaa itsensä, ei luo edes paradoksia vaan puhuu pelkkää hölynpölyä.

Tänään kuulin jonkun niin sanotun asiantuntijan kommentoivan televisiossa työmarkkinatilannetta sanoilla "aina yleensä".