Parempi sana

Verkostoituminen on loputtomiin hoettu sana. Sitä ei enää jaksa.

Paljon parempi sana tulee sienien maailmasta. Niinpä rupean tässä rihmastoitumaan.

Pilville hävitty

Hävisin pelini pilville.

Aikomani valokuva olisi vaatinut pilvetöntä taivasta ja sadan kilometrin ajomatkaa.

Aamulla näytti hyvältä, ja rupesin pakkaamaan varusteita. Kotoa lähtiessä näkyi vain muutama haituva. Ajattelin hoitaa ne kuvankäsittelyllä.

Rupesin ajamaan pilvien kanssa kilpaa.

Ennen puolimatkaa tajusin, että niitä oli liian paljon ja ne olivat voittaneet minut.

Kateissa

Minulta on kateissa Euroopan reuna.

Traaginen tapaus.

Lohdutusta

Muistan Zidanelta puhtaan hutipotkun, ja Baggio ampui rankkarinsa maata kiertävälle radalle.

Tällaiset muistot lohduttavat.

Lohduttaa myös se, että Saarikoski erehtyy kirjoittamaan "aina yleensä". Se on aivan pehmoista puhetta.

Eivätkä nuo sanat ole jostain monimielisestä, vaikeaselkoisesta runosta, vaan Eino Leino -kirjan asiatyylisestä esipuheesta.

Erään naisen ominaisuuksia

Mia Berner oli varakkaan norjalaisen terästehtailijaperheen tytär. Hän oli yliopistonlehtori ja kirjailija. Hän oli Pentti Saarikosken neljäs vaimo. Appiukkonsa Simo Saarikosken hautajaisissa hän oli lirillä appensa hautakiven takana.

Elämän laajennus

Elämäni kiintopisteet ovat olleet yläkerran iso tietokone ja alakerran kannettava.

Ilman lämmettyä elämä on laajentunut 50 prosentilla takapihan kuistille vietyyn kannettavaan.

Liian ahtaat kengät

En siedä loppusoinnullisia runoja. Ne tuovat mieleeni japanilaiset kengät, joihin japanilaisnaiset ahdettiin, jotta jalat eivät olisi kasvaneet.

Tämän vastenmielisyyteni takia Eino Leino ei ole kiinnostanut.

Tänään oli pakko nöyrtyä ja mennä kirjastoon. Lainasin kolme kirjaa saadakseni selville, kuka tämä Leino oikein on.

Ympyrää on päästävä

Saarikoskella ei ollut suuria vaatimuksia elämän ulkoisista oloista, mutta sitä hän vaati, että asunnossa oli päästävä kävelemään ympyrää.

Tuosta saarikoskelaisesta riemusta olen nauttinut elämässäni vähän yli kolme vuotta.

Vaaratilanne

Uutisissa kerrottiin istumisen tuomista ongelmista.

Tämä väitöskirja saattaa minut hengenvaaraan.

Tarpeellisia ammatteja

Tänään tilasin jalkahoitajan, en tosin itselleni. Ei ole turha ammatti sekään.

Mitä tapahtuu todella?

Elämän hienoimpia asioita on olla näkemässä, kun ihmisellä on se suuri hetkensä, jolloin hän näkee kaiken uudella tavoin ja jonka jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.

Saarikoskella tuo hetki on, kun hän alkaa kirjoittaa kokoelmaansa Mitä tapahtuu todella?.

Tämän teoksen ymmärtääkseen on luettava Saarikosken neljä edellistä kokoelmaa. Niissä on jotain pidättyväisyyttä. Kun Mitä tapahtuu todella? lähtee liikkeelle, tuntuu kuin Saarikoski irrottaisi kaikki jarrut. Ei ole väliä, minne mennään mutta nyt mennään.

Yksi approbatur ja toinen improbatur

Tuore valtiovarainministeri on sanonut lukeneensa lukion lyhyen matematiikan. Joidenkin huhujen mukaan ylioppilaskirjoitusten arvosana olisi ollut approbatur.

Pentti Saarikoski kirjoitti ylimääräisen englannin. Tuloksena oli improbatur, mutta sitä selitti ainakin osittain se, että piti päästä äkkiä kokeesta pois.

Olkoonpa miten vain, Saarikoski käänsi romaaneja englannista.

Taivas ja kattoikkuna

Saarikosken julkaistusta tuotannosta en ole kovin paljon lukenut Nuoruuden päiväkirjoja. Se ei kuulu tutkimukseni aiheeseen, eikä se kaikessa puberteettisuudessaan oikein kiinnosta aikuista ihmistä, mutta on sielläkin väläytyksensä.

Tämä on hyvä: "Jumalan taivas on paljon suurempi kuin pyöreä kattoikkuna minun luostarikammiossani."

Aaltojen rytmi

Sanotaan, että aallot toistuvat seitsemän aallon rytmissä. 

Vaikka kuinka katselen niitä, en saa teoriaa toimimaan.

Ryteikössä

Joskus ollaan ryteikössä. Silloin on suostuttava menemään hiljaa.

Kai se jonkinlaista etenemistä on sekin.

Pää ei suostu

Niin mielelläni aloittaisin päivän kello kahdeksan aamulla, pitäisin keskipäivällä tunnin pituisen ruokatauon, lopettaisin iltaviideltä, ja ilta olisi vapaa.

Aivot eivät suostu tähän. Aamupäivällä jaksan enintään kolme tuntia. Iltapäivällä en kykene juuri mihinkään. Ajatukset alkavat liikkua vasta seitsemän aikaan illalla, ja tuskin koskaan päiväurakka valmistuu ennen puoltayötä.

Jalkapallosta voi aina aloittaa

Ihmeellinen ja käyttökelpoinen jalkapallo!

Soitan vanhalle kaverille, jota en ole nähnyt yhdeksään vuoteen. Menen suoraan asiaan ja aloitan Barcelonan ja Juventuksen finaalista. Ei siinä lämmittelyjä eikä kuulumisten kysymyksiä tarvita.

Pitkän ajan kuluttua otan esille sen sivuasian, joka on saanut minut ottamaan puhelun.

Suloinen kuvitelma

Tänään sanoin torikeskustelussa, etteivät nuoret ole minua ikinä väsyttäneet. Päinvastoin heidän kanssaan voi pitää yllä kuvitelmaa, että joskus maailmasta tulee parempi kuin se on nyt.

Vähällä järjellä

"Voi poikani, etpä tiedä kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan." 

Nämä Ruotsin entisen kuninkaan sanat ovat syvällisimpiä ajatuksia, mitä vallankäytöstä on ikinä sanottu.

Yhtä hyvin voi sanoa: "Etpä tiedä, kuinka vähällä järjellä väitöskirjoja kirjoitetaan."

Kuka minnekin menee

Odottelin junaa mennäkseni tapaamaan professoria. Asemalaiturilla oli kolme miestä, joiden varaan ei kannata rakentaa hyvinvointitalkoita. Musiikista oli puhetta. Joku kiitteli Haloo Helsinkiä. Joku sanoi olevansa sen verran vanhan liiton miehiä, että kannatti Roy Orbisonia. Sitten tuli laulunäyte. Puhe siirtyi Jussi Raittiseen ja siihen, oliko Raittinen rikkaasta perheestä. Toisena laulunäytteenä oli "Kaunis nainen". Yksi miehistä oli sitä mieltä, että kaikki musiikki alkaa kellareista.

Juna tuli, ja hetken miehet epäilivät, oliko se oikea, ja olihan se. 

Miehet olivat menossa Keravalle. Minä menin tapaamaan professoria, joka itse on erikoistunut keskiajan filosofiaan.