Joskus neljäntoista ikäisenä sain äidinkielen tunnilla
eteeni tämän tekstin:
Ajettiin hillitöntä vauhtia pimeää tietä pitkin,
keltavästäräkki käveli mustan oksan päästä päähän.
keltavästäräkki käveli mustan oksan päästä päähän.
Silloin olin varma kaikella neljätoistavuotiaan
asiantuntemuksella, että tuollaisen sepustuksen tekaisee kuka tahansa. Esillä
oli muitakin tekstejä, jotka ovat unohtuneet. Olen jäänyt miettimään,
miksi mieleen jäivät kaikesta huolimatta juuri nuo sanat. Mikä niissä oli
sellaista, että ne jäivät muistiin?
Kirjailijan nimi ei kuitenkaan pysynyt mielessä. Nyt tiedän, että hän oli Pentti Saarikoski.
Eilenkin mietin keltavästäräkkiä, kun myöhään illalla ajoin
moottoritietä kotia kohden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti