Sattumanvaraisen merkittävyys

Syyskuun ensimmäinen päivä on aina erityinen päivä. Eräänä kuulakkaana aamuna juuri tänään mutta kauan sitten aloitin koulunkäyntini. Heti ensimmäisenä aamuna olin myöhässä, minusta riippumattomista syistä.

Vaihdoin koulua neljä vuotta myöhemmin. Silloinkin olin myöhässä ja jouduin luokalle, jolle en varsinaisesti kuulunut. Sain eri ystävät kuin olisin siellä toisella luokalla saanut. Joidenkuiden kanssa kuljen edelleenkin.

Näin sattumanvaraiset asiat ratkaisevat elämän suunnan.

Potentiaalit käytössä

Epäilen, etten ole milloinkaan käyttänyt niin paljon verbien potentiaalimuotoa kuin Saarikoskeni kanssa.

Potentiaali ilmaisee mahdollisuutta: lienee, tehnee, sanonee, kirjoittanee.

Ehkä ja kenties. Mahdollisesti ja joskus jopa todennäköisesti.

Ei kommentoitavissa

Olen pohtinut Saarikoskeni seurassa sitä, mitkä asiat ovat yleensä ihmisen sanottavissa ja mitkä eivät.

Itävallassa viisikymmentä ihmistä on tukehtunut kuorma-autoon. Tämä uutinen kuuluu niihin asioihin, jotka eivät ole kommentoitavissa. Sanat eivät enää osu.

Sanomaton, sanomattomat

Tämäkin päivä on ollut pelkkää kuolemaa Saarikosken seurassa.

Vaikeaa on taivutella sanomatonta koskevan sanattoman ajatukset sanojen sisään.

Säätilojen ylistys

Säätilaa, pidetään syyttä suotta latteana puheenaiheena.

Se on kaikille ihmisille yhteinen asia.

Se on kaikkien elämän huoneiden seinätapetti, jokaisen eletyn päivän pohjaväri.

Minä ylistän säätilojen olemassaoloa.

Huuliharppu ja ikävä

Katselin, kuinka Neil Young etsi taskuistaan huuliharppua melkein loputtoman kauan. Sitten sain kuunnella, kuinka hän esitti ensimmäisen kerran laulunsa Heart of Gold.

Ja siitä tuli ikävä kaikkiin paikkoihin, joissa olen ollut.

Koko päivän

Koko päivän olen kirjoittanut kuolemasta.
On tämäkin elämää.

Pesemistä tämäkin

Tänään ateistit, pöhköimmät heistä, pesevät Helsingin Tapahtumien yössä kastevesiä pois. 

Ilmeisesti se, mikä ihmisestä siinä pesussa lähtee, on se, miten Jumala heidän mittaustensa mukaan vaikuttaa ihmiseen.

Kesken jäänyt ruokailu

Varis oli käynyt asfaltilla lojuneen oravan raadon kimppuun.

Mahtoi sitä harmittaa, kun se tajusi minun lähestyessäni autolla, että sen oli pakko lehahtaa siitä pois ja jättää ruokailunsa kesken.

Kaiho

Kaihoten muistelen aikaa, jolloin pitkän päivän jälkeen vetäydyin lukemaan hyvää kirjaa.

Nykyään on toisin. Kun on pitkän päivän miettinyt Saarikoskea ja hänen kirjojaan ja kun vihdoin urakka on tullut täyteen, ensimmäinen ajatus ei ole, että otanpa tästä nyt käteeni jonkin hyvän kirjan.

Festareille tilaa

Pitkästä aikaa vilkaisin Helsingin Sanomien kuolinilmoituksia. Fontit ovat menneet kovin pieniksi.

Ne onkin tosiaan saatava järjestykseen ja hautausmaat pienemmiksi. Jää meidän festareille enemmän tilaa.

Totuus

"Runoilijaa sinusta ei tule."
Sanat, jotka Pentti Saarikoski kuuli opettajansa suusta.

Pöytään kannettuna

En lakkaa ihmettelemästä, miksi tienvarsien syöttölöissä pyydetään kanniskelemaan astioita, ei nyt ihan tiskiin saakka, mutta keräilytelineisiin kuitenkin.

Kaupungin keskustassa paljon paremman makuinen ja samanhintainen ruoka tarjoillaan pöytään. 

Oikea ja väärä ratkaisu

Ehkä et katsonut Barcelonan ja Sevillan peliä.

Olisi kannattanut. Siitä olisi ollut Shakespearekin ihmeissään.

Ei ainakaan toimintaelokuvaa

Jos joku kuvittelee, että tästä nykyisestä elämästäni ei olisi ainakaan toimintaelokuvan käsikirjoitukseksi... on täysin oikeassa.

Tilanteeni on kuvannut erinomaisesti Pentti Saarikoski: "- - seisoivat ikkunassa ja yrittivät sateen läpi nähdä, olisiko sateen läpi mahdollisesti tulossa joku kävelijä."

Kirittäjä

Ei ole mitään niin hyvää kirittäjää kuin päälle käyvä deadline.

Tai kalmaviiva, vielä paremmin sanottuna.

Annoin periksi

Olen viimeiseen saakka yrittänyt välttää sanaa postmoderni. Nyt se oli pakko kirjoittaa tutkimukseni sisään.

Se on sekava  termi ja suurimmaksi osaksi hölynpölyä.

Toisaalta: se kelpaa nimeksi sille, mikä on sekavaa ja suurimmaksi osaksi hölynpölyä.

Väärää asumista

Viime päivinä olen muistellut erään viisaan ihmisen ajatusta, että jotkut ihmiset tykkäävät asua toisten ihmisten asioissa.

Siinä on aika hyvä määritelmä turhanpäiväiselle uteliaisuudelle.

Kysymys ja vastaus

Joku kysyi minulta: "Milloin tulit uskoon?"

Julkaisen vastaukseni tässäkin: "En ole koskaan tullut uskoon. Se usko, mikä minulle on sallittu, on vähitellen imeytynyt minuun."

Vaikenisin sitä

Tänään ajatukseni ovat liikkuneet Tito Collianderissa ja Saarikosken viimeisissä, Valamon luostarissa vietetyissä ajoissa.

En halua vaieta uskosta, mutta olisi hienoa vaieta sitä.

Shakkipelin runous

Valkeilla nappuloilla pelaan usein kuningatargambiittia, mutta vastustajan valinnat johtavat usein intialaisiin systeemeihin.

Mustilla pyrin useimmiten venäläiseen peliin tai nimzo-intialaiseen.
Espanjalainenkin periaatteessa sopii, vaikka sitä olen viime aikoina pelannut aika vähän. Sisilialaiseen tasoni ei oikein riitä, ja ranskalaisella en ole pärjännyt muuten vain. Englantilainen ei muuten innosta.

Olen tyytyväinen jos toinen valitsee kuningasgambiitin. Omalla pelitasollani voitan sen melkein joka kerta, koska vain harvat osaavat ratkoa toisen siirtoni tuottamat ongelmat.

*  *  *

Tänään olin Vammalassa seuraamassa shakkikisoja ja ajattelin shakkipelin runoutta, joka on jostain urheilun, matematiikan, musiikin ja kirjallisuuden välimailta.

Katoaa kuin uni illan tullen

Aamulla tajusin nähneeni unta, jota oli syytä hävetä. 

Onneksi en illalla muistanut, mitä se oli. Hampaita pestessä oman peilikuvan katsominen ei ollut mitenkään tuskallista.